Arvio: Mark Knopflerin kiireetön One Deep River on kuin harkittu vastaisku kaikelle hektisyydelle

Arvio julkaistu Soundissa 4/2024.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.

Arvio

Mark Knopfler
One Deep River
EMI

Mark Knopfler oli jo Dire Straitsiä johtaessaan tyylistään tiukasti kiinni pitävä kitaristi ja lauluntekijä. Johdonmukaisuus jatkuu myös soolouralla, joka on lukuisat soundtrack- ja kollaboraatiolevyt pois lukien ehtinyt jo kymmenenteen albumiin.
Koronan viivästyttämänä Down The Road Whereveriä (2018) seuraava One Deep River todistaa Mark Knopflerin laulukirjan pysyneen pohjimmiltaan muuttumattomana. Kiireettömän rento ja rauhallinen levy on jälleen kuin harkittu vastaisku kaikkinaiselle keskittymiskykyä rapauttavalle hektisyydelle.
Two Pairs Of Handsin helähtelevä kitara ja rytminen keinunta muistuttavat J.J. Calen tavaramerkkisestä pakottomuuudesta. Knopflerin biisipaletista löytyy kantri- ja folk-sävyjen lisäksi myös tilkka kansanmelodisuutta. Scavengers Yardin sointi on tässä seurassa yllättävän karhea, minkä vastakohtana soi albumin herkin balladi Black Tie Jobs. Tunnel 13 on murheellinen tarina sadan vuoden takaisesta tosielämän junaryöstöstä.
This One’s Not Going To End Well huokuu hidasta pahaenteisyyttä ennen albumin nimiraidan suomaa rauhaa. One Deep River virtaa Greg Leiszin pedal steelin haikeuttamana kuin levyn kanteen ikuistettu Knopflerin lapsuus- ja nuoruusmuistojen ja haaveiden kultaama Tyne-joki.

Lisää luettavaa