Kulkemattomien teiden monumentti – Itä-Hollola Installaatio julkaisi debyyttialbuminsa

Itä-Hollola Installaatio
Elävien aalloilla
Sound Of Finland

”Mul on kauheat paineet, mul on hirveät paineet / ja kaikki mitä mä teen / vie mut syvemmälle synkkyyteen.” Ääni alkaa vihlaisuna ja kasvaa päänsäryksi. Tekee mieli heittää soitin seinään. Loskassa huojahtelevan marraskuun keskelle kaipaisi täysin toisenlaista viestiä.

Silti tätä on pakko kuunnella, ottaa selvää. Ensin tuntuu, että bändi rienaa; että sen todellisuus on kevyesti ironisoitunutta ja jotenkin irrallista. Mutta jo hetken kuluttua jokainen sana ja ele asettuu paikalleen ilman sivumerkityksiä.

Sen jälkeen pitää aloittaa taas alusta.

Lopulta on selvää, että Itä-Hollola Installaatio porautuu poikkeuksellisen syvälle. Kitaristi-laulaja Robert Niemistöön personoituva, mutta tiiviinä kolmikkona operoiva yhtye on onnistunut löytämään omaleimaisen äänen jostakin passiivis-aggressiivisen introverttiuden ja hennon romantiikan välimaastosta. Se ilmoittaa pisteliäästi, joskin myös viisastelematta, että The Velvet Undergroundin raunioilta kulkee suora tie Problems?:n 1980-luvun levyille. Kukaan ei vain ole keksinyt kulkea sitä aiemmin.

Yhtye on onnistunut löytämään omaleimaisen äänen jostakin passiivis-aggressiivisen introverttiuden ja hennon romantiikan välimaastosta.

Elävien aalloilla pikemminkin ryvettyy arjessa kuin yrittää paeta sitä. Perspektiivi, sanoitukset ja ilmaisutapa ruokkivat hienosti toisiaan. Vaikka luonnonmukaisen nuhruisesti soivaa levyä voi aluksi erehtyä luulemaan yksioikoiseksi, löytyy musiikista lopulta valtavasti sävyjä. Kaislikossa on kiehtova yhdistelmä lakonisuutta ja neuroosia, Tyttöystävä kanavoi kaipauksen puhdistavaksi hälläväliksi ja Loputon yö lähes tukehtuu kitarapaahtoonsa. Rujosti ryskivän vimman ohella levy on täynnä seesteisyyttä, jonka pohjavireestä ei pääse aivan heti selville. Hienoin esimerkki tästä on itsevarmuudessaankin nöyrä Arvottomat.

Itä-Hollola Installaatio tuo epämukavuuden hienosti osaksi konseptiaan. Se on intensiivinen yhtye, joka vaatii kuulijaltaan samaa asennetta. Kolmikko on valmis härnäämään saadakseen oikeanlaisen huomion, mutta paljastuu räyhähengen viitan riisuttuaan ystäväksi.

Voi olla että installaatio on vasta rakentumassa – ilman että sen on tarkoituskaan tulla valmiiksi – mutta sehän tekee kaikesta entistäkin kiinnostavampaa.