Pelle Miljoona on vahvasti mukana Soundissa 7/26. 71-vuotias veteraanimuusikko käy Ari Väntäsen toimittamassa haastattelussa läpi pitkää uraansa, tuoretta Hamina-albumiaan sekä hieman tulevaisuuden kuvioitakin. Alapuolelta löytyvästä katkelmasta voi lukea Pellen mietteitä esimerkiksi Vain elämää -ruljanssista, viime vuoden juhlakiertueesta sekä ikääntymisen ihmeistä. Loppuosa artikkelista löytyy sitten lehdestä, joten ei muuta kuin nokka kohti lähintä lehtipistettä, mikäli tämän herran mietteet kiinnostelevat!
Pelle Miljoona yrittää puhua, mutta hänen äänensä kaikkoaa jonnekin. Vaikuttaa siltä, että hän ei myöskään kuule mitään. Soundin päässä havaitaan vain sarja tulisia ärräpäitä, kun rastamiehen puhelin pettää kerta toisensa jälkeen heti puheenvuoron alussa. Sekavassa kontaktissa selviää lopulta, että koska vippaskonstit eivät auta, vian täytyy olla ikälopussa älypuhelimessa.
Ja katso: kun Miljoona ottaa käyttöön puolisonsa puhelimen, homma alkaa toimia. Luurista alkaa virrata vanhaa tuttua sanailua, jonka huumorintajuisissa käänteissä kaikuvat Stadi, Kymenlaakso, Karjala, maailmanmatkat sekä vuosikymmenet rock’n’rollin babylonissa ja ”neverending pizzeria tourilla”, joksi Pelle jo aikoinaan keikkailua nimitti.
Vuosi 2025 oli hänelle yhtä työn juhlaa, tai siltä se ainakin näytti. Helmikuussa 1955 syntynyt muusikko-kirjailija teki muiden keikkojensa lisäksi 70-vuotisjuhlakiertueen, esiintyi Vain elämää -ohjelmassa ja julkaisi romaanin, livealbumin, singlekokoelman sekä uuden painoksen klassikkoalbumista Viimeinen syksy.
– Parasta oli se juhlarundi, Pelle lausahtaa. – Meillä oli kivaa ja keikoille tuli mukavasti porukkaa. Bändin kannalta oli hyvä, että päästiin isommille keikoille. Soundi ja soitto paranivat huomattavasti.
Eniten hämmennystä herätti Vain elämää, jossa moni ei uskonut Pelleä näkevänsä, olihan hän arvellut kymmenen vuotta aiemmin Helsingin Sanomissa, ettei osallistuisi ohjelmaan vaikka pyydettäisiin. Mutta kun mies tulee tiettyyn ikään, hän ei enää tarvitse viiteryhmän lupaa mielensä muuttamiseen. Tässä tapauksessa mieltä myös kannatti muuttaa.
– Vain elämää oli ihan saatanan nastaa. Mua pyydettiin siihen aiemminkin, mutta vielä silloin en kokenut ohjelmaa itselleni läheiseksi. Oli kivaa tavata nuoria artisteja, joista sain uusia ystäviä. Meillä oli hyvä fiilis keskenämme. Me viestitellään edelleen toisillemme meidän Whatsapp-ryhmässä.
Moni muuttuu vanhetessaan konservatiivisemmaksi. Pelle miettii, ettei ole huomannut itsessään sellaista kehitystä.
– Sen sijaan olen erakoitunut, ainakin lievässä määrin. Mulla ei ole enää hirveästi sosiaalisia kontakteja. Ei ole esimerkiksi mitään asiaa Vanhan kuppilaan, jonne kenelläkään muullakaan ei tosin taida olla enää asiaa. Aikoinaan, kun kävin siellä paljon, basisti Silu Seppälä kysyi multa aina, että ”no, Pelle, mitä vastaan ollaan tänään?” Ehkä sen verran on muuttunut, että enää Silu ei voisi sanoa mulle niin. Rauha hänen sielulleen, Silu oli hieno tyyppi.
Ikä itsessään ei merkitse Pellelle oikeastaan mitään.
– Olen sama ukko, mutta vanhempi. Viisaammasta en mene takuuseen. Me heilutaan täällä se aika, joka meille annetaan, ja sitten loppuu rokkaaminen ja muukin touhu. Toisaalta, vaikka ihmisen perusolemus ja luonne eivät hirveästi muutu, vanhuus on uusi murrosikä. Moni asia on toisin, ja ihminen joutuu sopeutumaan uusiin tilanteisiin ja näköaloihin. Se on aika mielenkiintoista. On siunaus, että olen pysynyt suhteellisen terveenä. Mulle olisi tosi vaikeaa, jos en pääsisi liikkumaan.