Pian eläkeikäinen Michael Peter Balzary, Flea-nimellä Red Hot Chili Peppersin basistina tunnettu muusikko, tekee ensimmäisellä soololevyllään mielenkiintoista jälkeä. Flea on nyt pääasiassa trumpetisti, ja jälki on hämmästyttävän hienoa ja kaukana funkrockista.
Härmistelevän aloitusraidan jälkeen heitetään pöytään aikamoista timanttia. A Plea on loistavaa guerilla jazzia, jossa on hämmästyttävän paljon intensiteettiä ja tunteenpaloa, etenkin hillittyyn äänenpaineeseen suhteutettuna. Flean spoken word -tyyppinen julistus toimii savuisesti groovaavan svengailun päällä kuin häkä.
Levy jatkuu hiukan miedommissa merkeissä, mutta pääosin kovatasoisena. Mukana on useampikin cover ja hetkittäin luomu yleisote kallistuu synteettisempään suuntaan, mutta kokonaisuus pysyy kuosissa varsin hyvin.
Vaikka liekki ei lepata kauttaaltaan polttavan kirkkaana, esimerkiksi Funkadelic-klassikko Maggot Brainin luenta on erinomaisen tyylikäs ja tunteikas. Myös Nick Caven laulama Wichita Lineman onnistuu vakuuttamaan syvästi.