Saksalaisesta Electric Callboysta on tullut pikkuhiljaa suomalaisten kestosuosikki. Vuonna 2010 perustettu, elokuussa jo seitsemännen albuminsa julkaissut metalliyhtye haluaa tarjota yleisölle kunnon bileet ja jättää totisemman saarnaamisen muille. Keikkapuolella bändi on kohonnut sellaiseen kokoluokkaan, että vuonna 2025 se nähtiin omalla jäähallikeikallaan Helsingissä. Festareilla yhtye on päälavojen vakiokalustoa. Vaan mitä orkesteri itse tuumaa keikkakuvioista? Aki Nuopponen jututti yhtyettä Soundiin 7/26, ja alapuolelta löytyvästä juttupätkästä voi lukea hieman tästä aiheesta. Paljon lisää tarinaa löytyy sitten lehden sivuilta. Pistäkää siis tsekkaukseen!
Kuinka monen metallibändin kohdalla voi sanoa, että olipa keikka sitten festareilla tai sisätiloissa, tapahtuma muuttuu esiintymisen alkaessa välittömästi koko paikan kokoisiksi bileiksi? Ei ihan tavallista raskaassa rockissa.
Saksalaisen Electric Callboyn laulaja-synisti Kevin Ratajczak ja laulaja Nico Sallach myhäilevät tyytyväisinä, kun nostan kyseisen seikan haastispöydälle.
– Kun aloitimme tämän bändin ja juuri kukaan ei tiennyt meistä, jengi oli todella varautunutta. Varsinkin festareilla sai silti huomata, miten nenien nyrpistely muuttui pikkuhiljaa hymyiksi, Sallach sanoo.
– Soittaessamme nyt keikkoja missä tahansa päin planeettaa yleisö näyttää ihan Electric Callboy -jengiltä. He ovat valmistautuneet kohtaamaan meidät. En tiedä, miten olemme onnistuneet tässä, mutta ehkäpä olemme tuoneet maailmaan sellaista energiaa, jota ihmiset kaipaavat.
Ratajczak hyppää mukaan hehkutteluun ja sanoo, että eri maailmankolkissa vastaanotto on omanlaistaan.
– Japanilaiset ovat niin kohteliaita. Missä tahansa muualla maailmassa yleisön huutelu yltää sekalaisesta älämölöstä suurin piirtein kosintoihin, mutta ei Japanissa. Kun biisi loppuu, kaikki ovat hipihiljaa ja ikään kuin kunnioittavat artistia hiljaisuudella, koska haluavat kuulla, mitä meillä on sanottavana.
Elämänmyönteinen sanoma ja tarjottu eskapismi houkuttelevat keikoille kaikenlaista väkeä lapsista vanhuksiin, ja mikä parasta, Electric Callboy -yleisö on todella omistautunutta.
– Hämmästymme joka kerta, kun yleisössä on pukeuduttu päästä varpaisiin kaikenlaisiin asiaankuuluviin vetimiin. Viime vuoden Tuskassa näimme valotikkumiehen. Siis miehen, joka oli pukeutunut lähes pelkkiin valotikkuihin, Sallach nauraa.
– Keikoillamme tuntuu käyvän aika paljon keski-ikäisiä perheenäitejä ja -isiä. Siis tyyppejä, jotka saavat vihdoin päivän tai pari perhevapaata ja päättävät viettää sen keikallamme. Jollain tavalla Electric Callboy tarjoaa heille mahdollisuuden tuntea itsensä nuoriksi ja vapaiksi.
– Tällaisiin asioihin me tähtäämme. Haluamme levittää parasta mahdollista fiilistä. Pistämme biiseihimme niin paljon voimaa, että vaikka festareilla sataisi taivaan täydeltä, yleisö haluaa ottaa siitä hetkestä irti kaiken.
Mikäpä olisikaan tärkeämpää tässä sekavassa ja pimeässä maailmassa kuin tarjota ihmisille edes hetken pakotie…
– Olemme puhuneet, pitäisikö meidän käsitellä enemmän poliittisia aiheita tai ujuttaa musiikkiimme kannanottoja. Ymmärrämme, että yleisömme ja sitä myötä vastuumme on suuri, Ratajczak sanoo.
– Levyiltämme löytyy muutamia vakavampia aiheita ja sosiaalisia kannanottoja, mutta koemme, ettei hommamme ole saarnata tai muistutella ihmisiä maailman ongelmista. Haluamme tarjota edes pienen tauon kaikesta liian todellisesta. Tiedämme, että moni pitää tätä ajanhukkana, mutta mielestämme olemme tärkeällä asialla.