Levyarvio: Upeat melodiat ja pienet aiheet – Itä-Hollola Installaatio ei ole enää indie-puuhastelua vaan rokkia radioon

Itä-Hollola Installaatio
Velipuolet
KHY Suomen Musiikki

Robert Ensio Niemistö on yksi maamme rakastettavimpia lauluntekijöitä. Hän ei esitä mitään, ei tavoittele isompien kaupunkien ”skenejä”. Hän on kirkasotsainen vailla naivismia, haavoittuvainen vailla draamaa. Laulut ovat perinteisiä vailla kaavamaisuutta.

”En ole kovin surullinen, en iloinen / mä olen ihan tavallinen ihminen”, Niemistö laulaa yhtyeensä kolmannen kokopitkän avausraidalla Koiramies. Slacker-elämän ylistystä säestää kaunis göstasundqvistmainen sävellys.

Biisissä tiivistyvät Niemistön upeat melodiat ja pienet aiheet, mutta samalla tuotannollinen muutos. Velipuolet on ”rokkia radioon”: Pekka Nisun ammattimaisesti tuottama, isosoundinen aikuisrocklevy. Bändin kansihabitus tuo mieleen Egotripin.

Niemistöllä on kunnianhimoa. On hienoa, kun lauluntekijä haluaa tehdä muutakin kuin hassutella skenekavereilleen.

Parhaiten muutos kuuluu sellaisissa täyden kympin rockbiiseissä kuin Sydän särjetään tai Ufot laskeutuu. Tää viikko kuulostaa Rolling Stonesilta, Kaipaan sua War On Drugsilta.

Vähän kömpelömpi on Uskoit unelmiin, jonka väliosan yleisönhuudatukset jätettäköön Coldplaylle. Hetkittäin levyn kirkas soundi jättää myös kaipaamaan aiempien ”Idareiden” altsurock-puhinaa.

Silti Velipuolet suurimmilta osin lunastaa odouksensa. Oikein mainio soundin kokonaispäivitys!