Tänä vuonna parikymppisiään juhlistava Vesterinen Yhtyeineen julkaisi maaliskuun alussa yhdeksännen albuminsa. Liian hiljaista syntyi vanhan liiton meiningillä bändin kesken.
– Meillä oli studio käytössä kaksitoista viikkoa keväällä 2025. Soitimme joka päivä, ja nauhoitimme, kun tuli hyviä idiksiä. Uusia biisejä alkoi sitten tulla niin paljon, ettei levy valmistunutkaan keväällä. Teimme sitä keikkojen ohessa pitkin kesää ja syksyä. Käytimme levyyn niin paljon aikaa, että mitään ei jäänyt kokeilematta. Kaikki mitä tuli mukaan, on moneen kertaan soitettu ja mietitty, bändipomo Tero Vesterinen kertoo.
– Kun on yhtye ja monta tekijää, biisintekovastuu ei ole yhden ihmisen harteilla. Se on varmasti yksi asioista, jotka mahdollistavat näin tiheän julkaisutahdin. En tiedä, mistä johtuu, että olemme niin aikaansaavia. Suurin syy on varmasti loputon innostuksemme musiikin tekemiseen ja soittamiseen, ja tähän bändiin.
– Levyn kantavia teemoja ovat jonkinlainen rauhan manifesti, yhteisöllisyys sekä läheisistä ja ylipäänsä ihmisistä välittäminen. Tuntuu, että maailma on nykyään aika kylmä paikka ja aito välittäminen loistaa poissaolollaan. Teksteissä on kuvitteellisia tarinoita, joiden taustalla on kuitenkin todellisia tapahtumia tai ilmiöitä.
Kevään levynjulkaisukiertueen keikoista suuri osa on myyty loppuun jo ennakkoon. Vesterinen uskoo, että yhtyeen musiikissa vetoavat tekstit, ihmisläheisyys ja sen pohjalla oleva positiivisuus tai vähintään lohdullisuus.
– Musiikkimme on aika pitkälle vietyä ja mietittyä, nimenomaan musiikkia kunnioittaen tehtyä. Siinä ei paljon kopioida ketään tai mennä päivän trendien mukaan. Yksi iso juttu on tietysti meidän keikat, jotka ovat aika mukaansatempaavia ja hurmiollisia kokemuksia. Ehkä sekin kiehtoo, että on iso bändi, joka soittaa oikeasti. Tuntuu, että nykyään on paljon artisteja, mutta oikea bändi on jotenkin harveneva luonnonvara. Toivottavasti ei kuitenkaan lopullisesti!
***
IKIMUISTOINEN ALBUMI
Topi Sorsakoski & Agents
In Beat (1986)
– Sorsakosken levyistä mulle merkittävin. Yksi toisensa perään mielettömän hienoja biisejä. Salattu suru oli eka julkisesti esittämäni kappale. Soitimme ja lauloimme sen faijan kanssa koulun tapahtumassa, kun olin kymmenen.
***
LEVYLÖYTÖ FAIJAN HYLLYSTÄ
Ennio Morricone
The Good, the Bad and the Ugly (1966)
– Todella hienoa musaa ja sävellyksiä. Sähkökitaran yhdistäminen orkesterisoittoon on tosi kiehtovaa. Levy avasi pienelle pojalle kokonaisen maailman, ja kuuntelen sitä yhä harva se päivä.
***
LEVY JONKA OSTIN KANNEN PERUSTEELLA
Rainbow
Ritchie Blackmore’s Rainbow (1975)
– Tämä oli ekoja itse hankkimiani levyjä, joskin ostin sen kasettina kirpparilta. Kuuntelin sitä niin paljon, että nauha oli aivan mutkalla. Mahdottoman hieno ja polveileva, edelleen todella rakas levy.
***
ÄÄRETTÖMÄN HIENO ALBUMI
Iron Maiden
Seventh Son of a Seventh Son (1986)
– Avasi tien hevin maailmaan. Siitä muodostui mulle ensimmäinen genre, josta innostuin tolkuttomasti. Levyllä nivoutuu yhteen kaikki bändin parhaat puolet ja mystisempi okkulttimeininki, mikä oli nuorena tosi kutkuttavaa.
***
KIEHTOVAA JA OMAPERÄISTÄ PROGEA
Pink Floyd
Wish You Were Here (1975)
– Olisin voinut valita bändiltä minkä tahansa levyn, mutta ehkä tämän soundimaailma on mulle kaikkein parasta Pink Floydia. Tämän myötä ymmärsin ekaa kertaa synasoundien hienouden, ja levy on mulle edelleen tosi merkittävä.
***
JÄRJETTÖMÄN HIENO KOKONAISUUS
Kingston Wall
III Tri-Logy (1994)
– Kingston Wall on mulle kaikkien aikojen isoimpia musiikillisia kokemuksia. Tämä kolmas on ehkä mulle heidän levyistään rakkain. Siinä näkyy hienolla ja traagisella tavalla se, mihin ihmisen mieli taipuu, kun se alkaa taipua.
***
MIELIKUVIA HERÄTTÄVÄ ALBUMI
Amorphis
Skyforger (2009)
– Ensimmäinen lapseni syntyi levyn julkaisun aikoihin, ja muistan kuunnelleeni tätä paljon keikkareissuilla. Katselin maisemia bussin ikkunasta ja mietin, miten musa voi olla niin puhuttelevaa. Se rauhoittaa ja saa jonkin pienen sankarillisuuden heräämään.
***
USKOMATTOMAN HIENO TAIDETEOS
Wardruna
Kvitravn (2021)
– Todella kiehtova osoitus siitä, miten musiikki voi olla samaan aikaan hyvin omannäköistä ja kuitenkin jollain universaalilla tavalla puhuttelevaa. Päässä alkaa muodostua kuvitelmia, vaikkei suoraan edes ymmärrä, mistä oikeasti lauletaan.