Ennen tämän levyn kuuntelemista ainoa mielikuvani Pop Tartsista oli keikalta, jossa kolme lyhyttä naista ja viiksekäs rumpali soittivat jonkin sortin punkkia. Vähän aikaa sitten luin lehdestä, että Pop Tartsilla oli nostetta jopa ulkomaalaisten suhteen krantussa Englannissa. Tämän kymmenen kappaleen ja reilun 25 minuutin pituisen levyn jälkeen en yhtään ihmettele.
Woman Is The Fuehrer…on parasta ja raikkainta garagepopia mitä olen aikoihin, tai oikeastaan koskaan, kuullut. Kerrankin voi ylpeänä todeta, että tässä on tyttöenergiaa. Kappaleista taidan tällä hetkellä tykätä eniten Baby You Can Drive Your Carista. Rumpalillakaan ei enää ole viiksiä.