Millainen levy on Samae Koskisen ennalta kohuttu uutuus? Arviossa Mä näin unta että kaikki meni hyvin

Ensin on annettava Samae Koskiselle vilpitön tunnustus siitä, että hän on tehnyt Orpon ja Purran Suomen ensimmäisen suoran protestilevyn. Harvassa lienevät ne taiteilijat, joita politiikan tämänhetkinen suunta ei vituttaisi.
Joskus sanottavan tärkeys painaa enemmän kuin musakritiikin normaalit argumentit. Tietysti vaikuttaakseen ihmisiin protestilaulujen tulisi olla populistisella tavalla hyviä. Ja taas toisaalta: oman ahdistuksen ja vihankin purkaminen on täysin legitiimi motiivi tehdä tällaista, vaikutti se sitten eli ei.
Tämä on Samae Koskisen yhdeksäs sooloalbumi, ja suurin osa niistä on jäänyt kirjoissani puolitiehen sellaisella tavalla, joka harmittaakin. Tuntuu, ettei Koskinen saa itsestään irti sitä, mikä on melkein tuloillaan.
Näiden laulujen tunteeseen uskoo. Sosiaaliturvaleikkausten ja kulttuurivihamielisen politiikan kritiikki tulee sydämestä, eikä popbiisin tarvitsekaan olla analyysi.
Kokeilut kantrirenkutuksen tai jousien säestämän kamaripopin suuntaan eivät kuitenkaan oikein natsaa, ja luontaista naivismiaan Koskinen voisi käyttää enemmänkin hauskuuttaakseen kitkerästi Nyt on normaalia olla natsi -biisin tyyliin.