VARIOUS ARTISTS: A Tribute To The Beast

Arvio julkaistu Soundissa 02/2002.
Kirjoittanut: Antti Mattila.
Iron Maidenin tuotantoa ei ole versioitu levylle asti läheskään yhtä kovalla tahdilla kuin esimerkiksi Deep Purplea, Black Sabbathia ja Judas Priestiä. Tämä kokoelma osoittaa karulla tavalla miksi. Arvovaltaisista esiintyjistä huolimatta Maiden-biisit eivät meinaa taipua edes puolittain nautittavaan muotoon.

Arvio

VARIOUS ARTISTS
A Tribute To The Beast
Nuclear Blast

Iron Maidenin tuotantoa ei ole versioitu levylle asti läheskään yhtä kovalla tahdilla kuin esimerkiksi Deep Purplea, Black Sabbathia ja Judas Priestiä. Tämä kokoelma osoittaa karulla tavalla miksi. Arvovaltaisista esiintyjistä huolimatta Maiden-biisit eivät meinaa taipua edes puolittain nautittavaan muotoon.

Sabbathille kumartavien Nativity In Black -levyjen huolellinen valmistelu on vain kaukainen haave Beast-tribuuttia ihmetellessä. Suuri osa biiseistä on keräilty sinkuilta ja spesiaalilevyiltä, jolloin äänen tason vaihtelut haittaavat levyn kuuntelua ja korostavat hätäisyyden makua. Coverit, jotka antavat sinkuille mukavaa lisämaustetta kaksi tai kolme kertaa kuuntelua kestävinä kuriositeetteina, muuttuvat yhteen pötköön lyötynä loputtomaksi keskinkertaisuuden suoksi.

Saksalaiset esittävät jälleen järkyttäviä otteita: The Trooper muuttuu Ragen kourissa niin tympeäksi läpseeksi, ettei biisin kuuntelu loppuun asti onnistu mitenkään. Grave Diggerin Running Free kelpaa tyylitajuttomuuden aateliseksi, mutta mitä voi odottaa, kun saman lajin kunniamerkkejä ojennellaan bändin omistakin biiseistä. Puhtain paperein eivät selviä suomalaisetkaan. Children Of Bodomin Aces High'n tuplabasarihölkkä tuntuu häväistykseltä, vaikka esitys porukan parhaisiin kuuluukin. Sonata Arctican Die With Your Boots Onissa on sovituksellista oveluutta, mutta Tony Kakon laulanta jää hailakan oloiseksi klassikkoa versioidessa.

Tierra Santa losauttaa Flight Of Icarusin rajusti uuteen uskoon ja esityksessä olisikin ideaa, jos laulajan vajavainen ääntäminen ei kääntäisi hommaa huumoriksi. Cradle Of Filthin Hallowed Be Thy Name ja Six Feet Underin Wratchild korjaavat kovimmat pisteet, mutta ne ovat jo vanhoja versioita; bändien fanit omistavat ne jo. Opeth, Dark Tranquility ja Sinergy tekevät varmaa työtä, mutta hohdokkuus puuttuu.

Jos nämä biisit olisivat levyllä soittavien bändien omia kappaleita, niistä tuskin yksikään nousisi merkittäviin mittoihin. Pari pikkuhittiä saattaisi vahingossa syntyä. Niin paljon merkitsee esittäminen. Beast-tribuutin kaltaisten levyjen julkaisu on naurettavaa puuhaa. 

Lisää luettavaa