Vuosikausia hämärän peitossa ollut 1970- ja 80-lukujen taitteen noise-artisti The Silver tekee jälleen musiikkia. Soundin haastattelema Harri Englund on vuosikymmenten jälkeen löytänyt musiikin tekemisen ilon – sekä yllättävän yhteistyökumppanin Malawista.
Mistähän johtuu, että Silmä-nimestä tulee mieleen heti kolkkoja mielleyhtymiä? Kenties siitä, että näköelin on suosittu sana postpunk-bändien nimissä: on Silmät, on Kuudes silmä ja ties mitä muita. Tämän viikon ennakkokuuntelu-ep on kuitenkin jotain aivan muuta.
Maailman ensimmäisestä death metal -levytyksestä voi taittaa peistä hamaan aamunkoittoon. Esimerkiksi Slayerin klassisella Hell Awaits -albumilla laulettiin kuolemasta(kin) ja tuolloin, 1980-luvun puolivälissä, Tom Arayan laulusoundikin oli erittäin rankka – ainakin suhteessa aikalaisiin. Niin, muistettakoon, että John Tardyn ja muiden multakurkkujen kulta-ajat siinsivät vielä vuosien päässä.
Tätä paluuta on Suomen vaihtoehtorockympyröissä odotettu hartaasti. Vuonna 1980 Tyrnävällä perustettu ja vuonna 2009 kuopattu garage rock -trio Jolly Jumpers aktivoituu keikoille alkuperäisellä kolmikolla Petri Hannus (laulu, kitara), Marko Leuanniemi (basso) ja Keijo Pirkola (rummut).
Mitäpä sitä turhaan jarruttelemaan. Helsinkiläis-tukholmalainen indierockyhtye City Lungs laittoi riman kattoon heti maaliskuun lopussa ilmestyneellä debyyttialbumillaan. Suurena ja melankolisena soiva, 90-luvun dramaattiseen kitararockiin nojaava Dead End Weekend on viiden vuoden ajan kypsytelty konseptilevy, joka raamittaa tarinan menneisyytensä haamujen luhistamista nuorista.
Elämäni soundit -sarjassa artistit esittelevät itsellensä merkityksellisiä levyjä.
Sakke Aalto on tuottanut liudan jättihittejä muille artisteille, koska ei ole itse uskaltanut esittää kappaleitaan. Sitten syntyi foliohattupäinen ja naamarinaamainen Keko Salata, eikä Aaltoakaan enää pelota niin paljon. | Teksti: Hanna Räty, kuvat: Niko Saarinen
