Voimakkaimmat elämykset syntyvät ristiriidoista ja kontrasteista. Siinä piilee myös metallista goottifolkia tekevän Chelsea Wolfen musiikin perimmäinen viehätys – sankan melankolian ja nostattavan kauneuden usein yhtäaikaisessakin ristivedossa. Wolfe esiintyy Sideways-festivaalilla reilun viikon päästä. | Teksti: Mikko Meriläinen
Vuosikausia hämärän peitossa ollut 1970- ja 80-lukujen taitteen noise-artisti The Silver tekee jälleen musiikkia. Soundin haastattelema Harri Englund on vuosikymmenten jälkeen löytänyt musiikin tekemisen ilon – sekä yllättävän yhteistyökumppanin Malawista.
Mistähän johtuu, että Silmä-nimestä tulee mieleen heti kolkkoja mielleyhtymiä? Kenties siitä, että näköelin on suosittu sana postpunk-bändien nimissä: on Silmät, on Kuudes silmä ja ties mitä muita. Tämän viikon ennakkokuuntelu-ep on kuitenkin jotain aivan muuta.
Maailman ensimmäisestä death metal -levytyksestä voi taittaa peistä hamaan aamunkoittoon. Esimerkiksi Slayerin klassisella Hell Awaits -albumilla laulettiin kuolemasta(kin) ja tuolloin, 1980-luvun puolivälissä, Tom Arayan laulusoundikin oli erittäin rankka – ainakin suhteessa aikalaisiin. Niin, muistettakoon, että John Tardyn ja muiden multakurkkujen kulta-ajat siinsivät vielä vuosien päässä.
Tätä paluuta on Suomen vaihtoehtorockympyröissä odotettu hartaasti. Vuonna 1980 Tyrnävällä perustettu ja vuonna 2009 kuopattu garage rock -trio Jolly Jumpers aktivoituu keikoille alkuperäisellä kolmikolla Petri Hannus (laulu, kitara), Marko Leuanniemi (basso) ja Keijo Pirkola (rummut).
Mitäpä sitä turhaan jarruttelemaan. Helsinkiläis-tukholmalainen indierockyhtye City Lungs laittoi riman kattoon heti maaliskuun lopussa ilmestyneellä debyyttialbumillaan. Suurena ja melankolisena soiva, 90-luvun dramaattiseen kitararockiin nojaava Dead End Weekend on viiden vuoden ajan kypsytelty konseptilevy, joka raamittaa tarinan menneisyytensä haamujen luhistamista nuorista.
Elämäni soundit -sarjassa artistit esittelevät itsellensä merkityksellisiä levyjä.
