Arpan hurja tahti ei hidastu. Jiri-serkun kanssa tehty Iltamat Pihlajassa on jo kolmas Arppa-albumi puoleentoista vuoteen. Kaikkiaan kuudessa vuodessa on ilmestynyt kuusi levyä, joille mahtuu kaikkea kokeilevasta popfolkista räppiin. Nyt liikutaan pelimannihenkisen kansanmusiikin parissa.
Arppa ja Jiri-serkku musisoivat ensin mainitun kotikylän Ykspihlajan työläishistoriaa ja kulttuuria kunnioittaen. Teksteissä kerrotaan kansantajuisia tarinoita ihan tavallisista ihmisistä. Mukana on paitsi pieniä tuokiokuvia myös suurempaa aikalaiskuvaa Suomen lähihistoriasta.
Simppelit laulut suorastaan vaativat rinnalleen laajempia bändisovituksia tai vähintään elävää soittoa. Iltamat Pihlajassa on ehdottoman välitön, aito ja taatun ”arppamainen” albumi, mutta sittenkin hieman liikaa sitä Arppaa, jota on jo kuultu. Levyn teeman varjolla olisi voinut irrotella enemmänkin.
Aluksi Iltamat Pihlajassa tuntuu ihan kivalta albumilta. Sitten kiinnostuksen huomaa lopahtavan. Laulut alkavat tuntua kertakäyttöisiltä, eikä yksikään kappale iske täysillä.
Arpan ja yhteistyökumppaniensa tapaa tehdä millaista vain musiikkia silloin kun huvittaa ei voi kuin ihailla, mutta ehkä vähemmän ja harkitummin voisi olla enemmän.