Apparatus | Musiikkiarkistot siirtyivät MIDI-aikaan

The Internet Renaissance Band on melkoinen aarreaitta vanhasta klassisesta musiikista kiinnostuneille. Se on hyvä esimerkki, kuinka netti ja uusi teknologia voivat pitää elossa eri aikakausien musiikkia.

Apparatus-sarjassa tehdään poimintoja musiikkiteknologian kiehtovasta historiasta. Osa 17/19.

Romanialais-saksalaisen Enigman jättihitti Sadeness vuodelta 1990 oli poikkeuksellinen. Kappale yhdisti gregoriaanista laulua elektronimusiikkiin ja teki sen vielä suorasukaisen provosoivalla, seksuaalisella tavalla. Musiikkivideolla tarina kuvattiin punaiseen kaapuun pukeutuneen munkin eroottisena unena. Enigma tuskin tiesi aloittaneensa uuden trendin. Pian tätä seurasi listoille noussut Gregorian, jonka vähemmän hohdokas ura johti siihen, että munkkikuoro versioi lopulta Dire Straitsia ja muuta vastaavaa perusrokkia omalla ”munkkisoundillaan”. Sillä oli enää hyvin vähän tekemistä alkuperäisen asian kanssa.

Internetin varhaisina vuosina utopistiset ajatukset uudesta kansalaisdemokratiasta vuorottelivat mitä villimpien teknounelmien kanssa. Harvemmat tulivat ajatelleeksi, että internetistä kehittyisi meidän kollektiivinen muistimme ja areena, jossa historiaa kirjoitetaan jatkuvasti uusiksi. Internetin tultua osaksi infrastruktuuria myös julkisvaroin tuetut muistiorganisaatiot – kirjastot, arkistot ja museot – siirsivät kokoelmansa nettiin. Netissä historiallisia dokumentteja on helppo hallita ja jakaa, mutta samalla se voi aivan ratkaisevalla tavalla vaikuttaa (ja se vaikuttaa jo) myös siihen, miten käsitämme historiamme ja miten siihen suhtaudumme.

Ainakin yksi asia on selvää. Internet kiihdyttää ajan kokemista ja siten myös unohtamista.

Postmodernit popartistit hakevat teoksiinsa omaperäisyyttä rinnastamalla teoksissaan ”historiattomasti” ikivanhoja ja uusia, kotoisia ja kaukaisia vaikutteita. Kunnianhimoiset muusikot ovat toki aina halunneet erottautua muista ja esittää jotain, mitä kukaan muu ei ole kuullut. Nyt vauhti vain kiihtyy, ja keskustelut kulttuurisesta omimisesta ovat nousseet esiin.

Olen pohtinut pitkään, mitä tapahtuu, kun internetin tietokannat kohtaavat vanhimman kirjallisen musiikkiaineiston. Se muuttaa väistämättä suhtautumistamme, kun peilaamme sitä nykyhetkeä vasten, mutta ehkä vieläkin kiinnostavampaa on se, miten tämä megalomaaninen retroilu voi vaikuttaa musiikin evoluutioon? Klassisen ja muun ”vanhan” musiikin harrastajille ja esittäjille tilanne on nyt ennennäkemättömän herkullinen. Dokumentteja ja nuotinnoksia löytyy internetistä loputtomiin, ja arkistot täydentyvät koko ajan. On mistä ammentaa.

Törmäsin itse hiljattain netistä nuotteja etsiessäni mielenkiintoiseen ja itselleni uuteen ilmiöön. Netistä löytyy lukuisia saitteja, joilla klassisen ja muun ”vanhan” musiikin harrastajat jakavat kappaleiden nuotteja ja myös MIDI-tiedostoja keskenään tekemistään musiikillisista ”löydöistä”. Nämä palvelut avaavat mahdollisuuden päästä käsiksi musiikkiin, joka pitkään oli olemassa nuotteina vain tutkijoiden ja alan pienen piirin saatavilla.

Yksi tällainen sivusto on The Internet Renaissance Band. Se ei ole bändi sanan perinteisessä mielessä, vaan ideana on, että nuotinnusten, sovitusten ja MIDI-tiedostojen välityksellä käyttäjien nettiin lataamat musiikillisarkeologiset kappaleet ovat kenen tahansa käytettävissä. Tietok onepohjaisen moniraitastudion avulla voi arkistojen aarteista tehdä uusia sovituksia, ja mikä siisteintä, softasynien aikakaudella ”kaikki maailman soittimet ovat käytössä.” Lopputulokset ovat usein päätä huimaavia. Etenkin modernit instrumentaaliversiot renessanssiajan moniäänisistä kuoroteoksista ovat maagisia.

Mikään ei pakota tekemään lähteiden avulla myöskään ”autenttista” musiikkia. Vain luovuus on rajana eivätkä tekijänoikeudet ole rasitteena. Internet-ajan elektromuusikoille MIDI-tiedostot voivat toimia lähtökohtana luovalle rekonstruktioille ja uusille fuusioille. Keskiaikaa ihannoivat larppaajahevarit voivat nyt käyttää kappaleissaan ”aidoiksi todistettuja” melodisia aiheita. Niin klassisen musiikin säveltäjät ovat aina tehneet.

The Internet Renaissance Bandin kaltaisten palveluiden avulla vanha musiikki saa uuden elämän. Se on ainutlaatuista, eurooppalaista perinnettämme, joka on meiltä useimmilta unohtunut. Ehkä olemme myös jotain halunneet unohtaa. Tai joidenkin taidemuotojen funktio on vain hävinnyt. Tämän ajan renessanssineroille arkistojen tarjoama mahdollisuus on kuitenkin niin houkuttava, etten ihmettelisi, jos identiteettikriisissä olevassa länsimaisessa rock- ja pop-musiikissa Enigman kaltaisille perinteenelvyttäjille tulisi jälleen kysyntää.

Teksti: Sami Nissinen
Julkaistu Soundissa 9/2018

Lisää Apparatus-juttuja löydät täältä.