Muistatteko vielä E-Typen? Totta kai te muistatte. Tarttuvia iskusävelmiä kirjoittanut ruotsalainen eurodance-yhtye marssi suomalaisten festivaalien päälavoille 90-luvulla, ja Sepi Kumpulaista lainatakseni meno yltyi varsin armottomaksi.
– Juhannuksena järjestetty Rantarock oli aivan uskomaton tapahtuma. Vuonna 1999 soitimme festarin päänimenä, ja meitä lämmitteli muun muassa David Lee Roth. Olin kova amerikkalaisen hard rockin fani, joten tilanne tuntui vähintäänkin mielenkiintoiselta, muistelee Martin ”E-Type” Erikson.
– Lensimme seuaavana päivänä Tukholmaan, ja David Lee Roth sattui samaan koneeseen. Tiedustelin ujosti, että pääsisinkö hänen kanssaan samaan kuvaan. Diamond Dave paukautti takaisin, että ”oletko sinä se E-Type -kaveri”. En tiedä, oliko myöntävä vastaukseni huono juttu, mutta Dave ei lopulta suostunut yhteiskuvaan!
Tukholmalaisissa metallibändeissä jo 80-luvulla rumpuja paukuttanut Erikson tekee edelleen myös E-Type-keikkoja, mutta biisinikkari on nyt palaamassa myös juurilleen. Eriksonin uusi yhtye Dampf nimittäin soittaa monista eri tyylilajeista vaikutteita napannutta modernia metallia. Tai “death popia” – tämän määritelmän Erikson keksii haastattelun aikana lennosta.
– Joskus vuoden 2010 aikoihin muutin saarelle muutaman kymmenen kilometrin päähän Tukholmasta. Talo oli ollut asumattomana monta kymmentä vuotta, eikä siellä ollut sähköjä tai vesijohtoa. Paikan kunnostamiseen meni monta vuotta, ja hankin farmilleni myös eläimiä. Tämä kaikki tarkoitti sitä, etten ehtinyt juurikaan työskentelemään uuden musiikin parissa.
Kun 2020-luvun portit alkoivat hiljalleen aueta, Eriksonin elämän kuviot olivat muuttumaan päin.
– Elokuussa 2019 kävi esimerkiksi niin, että Rammstein soitti Tukholman stadionilla. Olin menossa paikan päälle katsomaan keikkaa, mutta suunnitelmiin tuli lopulta muutos. Muistan olleeni juottamassa lampaita taloni pihalla, kun Rammstein alkoi paukuttaa… Vaikka olin fyysisesti monen kymmenen kilometrin päässä, yhtyeen pyrotehosteiden ja musiikin jyly kantautui kotisaarelleni asti, kertoo Erikson.
– Tuo hetki oli niin vaikuttava, että kävelin saman tien talolleni ja aloin kasata epämääräisessä läjässä ollutta studiokalustoani. Matka kohti uusia musiikillisia seikkailuja alkoi.
– Joskus näihin aikoihin aloin myös pitää illanistujaisia erään ystäväni kanssa. Hän kantoi paikan päälle vinyylejä, ja luukutimme muun muassa Entombediä, Kataklysmiä, Meshuggahia ja Lamb Of Godia. Rakastin näiden bändien aggressiivista energiaa ja massiivista soundia. Samalla uuden kokoonpanoni musiikillinen punainen lanka alkoi löytyä, sillä päätin yhdistää rankan metallin turpasaunat ja tarttuvat melodiat toisiinsa.
Dampf-yhtyeen konseptia vahvasti määrittäviä kehyksiä löytyi myös unimaailmasta.
– Näin parikin kertaa unta, joissa sain neuvoja ja vinkkejä Eyenimiseltä naispuolinen hahmolta. Esimerkiksi bändin ruosteinen ja steampunk-vaikutteinen visuaalinen ilme alkoi hahmottua näiden unien pohjalta, kertoo Erikson.
– Ensimmäisen unen maisemassa oli myös paljon jonkinlaista sakeaa usvaa tai höyryä, ja katsoinkin seuraavana päivänä, että mikä on saksankielinen termi höyrylle. Se oli dampf, ja totesin löytäneeni bändille nimen.
– Eyeltä tuli myös viesti kolmen studiolevyn tekemisestä, ja olemmekin jo nyt kirjoittaneet 30–40 biisiä. Debyyttialbumi The Arrival ilmestyy kesäkuun alussa, ja The Mission sekä The Goodbye seuraavat sitten myöhemmin. Levyjen otsikot tosin saattavat vaihtua vielä moneen otteeseen.
Eriksonin ohella Dampfin ytimestä löytyy H.E.A.T-yhtyeessä vaikuttava tuottaja-kosketinsoittaja Jona ”Beak” Tee.
– Sävellän omat biisini koskettimilla, ja halusinkin löytää yhteistyökumppanin, joka kykenee viemään biisiaihioita kitaravetoisempaan ja metallisempaan suuntaan. Eräs tuttavani kertoi Jona Teen suvereenista lahjakkuudesta niin tuottajana kuin muusikkonakin, eikä vinkki olisi voinut osua paremmin asian ytimeen, kertoo Erikson.
– Kävi nimittäin niin, että lähetin Jonalle Born On The Wind -kappaleen demon, ja hänen näkemyksensä tuli takaisin jo seuraavana päivänä. Hän oli lisännyt biisiin raskaita kitaroita ja muita mausteita, ja totesin lopputuloksen toimivan mahtavasti. Toki mielessä kävi myös se kysymys, onko tämä liian poppia metallifaneille ja yhtä aikaa liian metallia melodisemman kaman ystäville… No, tämä ajatus jaksoi vaivata minua ehkä viisi minuuttia, sillä minä lähdin tekemään Dampfia ennen kaikkea itselleni.
The Arrival -albumilta löytyy myös saksankielinen biisi Steinhaufen. Mistä siinä on kysymys?
– Syystä tai toisesta Dampfin kaikki varhaiset kappaleet olivat saksankielisiä, vaikka en juuri osaakaan saksaa. Kun sitten valmistelimme biisejä, Jona huomautti muutamankin kerran, että ”pitäisiköhän tuota laulukieltä vielä miettiä”, nauraa Erikson.
– Kun aikaa vieri ja sana levisi, aloimme saada yhteydenottoja myös levy-yhtiöiltä. Eräät saksalaiset tahot osoittivat kiinnostusta, mutta nämä kontaktit jäivät lopulta puheiden asteelle. Sitten aloin keskustella uuden suomalaisen yhtiön Gramophone Recordsin kanssa, ja erään varsin pitkäksi venyneen illanvieton jälkeen päätin allekirjoittaa sopimuksen Gramophonen herrojen kanssa. Kun heidänkin suunnalta tuli kysymyksiä mahdollisesta laulukielen vaihtamisesta, niin totesin muiden olevan aivan oikeassa. Kaikki muut tekstit kääntyivätkin englanniksi varsin vaivattomasti, mutta Steinhaufen tuotti ylitsepääsemättömiä ongelmia. Jätimme sen sitten alkuperäiseen asuun!
– Onhan se kiistämätön tosiasia, että tietty osa Dampfin biiseistä kuulostaisi hyvinkin paljon Rammsteinilta, mikäli ne laulettaisiin saksan kielellä. Ja kun lähdet samoamaan samoja latuja yhden maailman suurimman yhtyeen kanssa, niin mitenkähän siinä mahtaa käydä? Hah hah!
Eräs The Arrivalin erikoisuuksista on myös päätösbiisi, sillä hauraan kauniisti soiva Sea Me poikkeaa radikaalisti muun levyn jykevämmin runnovasta materiaalista.
– Sea Me on vanhempi kappale. Työstin nimittäin takavuosina maanmiehilleni Candlemassille kumartavan doom metal -albumin, mutta sitä ei ole ainakaan toistaiseksi julkaistu. Sea Me syntyi tämän tuomioprojektin aikana, mutta päätin ottaa sen mukaan Dampf-maailmaan. Kun kuulija on altistunut kymmenelle myllytykselle, pieni rauhoittuminen saattaa olla ihan paikallaan!
The Arrivalin raidoilta löytyy myös nippu nimekkäitä vierailijoita. Aloitetaan The Other Side -singlekappaleesta, jonka soolosta vastaa Sabatonin Tommy Johansson.
– Pidän Sabatonista, ja tutustuin Tommyyn joitakin aikoja sitten. Hän on mahdottoman lahjakas kitaristi, ja hänen soittotyylissään on todella piristävää nuorekkuutta. Olen erittäin iloinen, että hän lähti mukaan tekemään The Other Sidea!
From The E-ternity -kappaleen äkäisistä ärähdyksistä taas vastaa Amon Amarthin Johan Hegg.
– Johan on vanha tuttuni, mutta en ollut aikaisemmin työskennellyt hänen kanssaan studiossa. Kun sitten aloimme nauhoittaa hänen lauluosuuksiaan, olin tipahtaa tuolilta hämmästyksestä. Vaikka välissä oli ainakin kaksi paksua seinää, Johanin ääni osoittautui niin valtavan voimakkaaksi, että se tuntui tulevan kaikkien esteiden läpi, Erikson puistelee päätään.
– Aiheeseen liittyen: muutin takaisin Tukholman keskustaan pari vuotta sitten, mutta saaressa asuessani päädyin hankkimaan kolme isoa viikinkilaivaa. No, Johanilla on viikinkiaiheisia esineitä ja tavaroita kauppaava yritys Grimfrost, ja erään kerran Johan sitten kysäisikin, että aionko ikinä myydä paatteja. Ilmoitin sen kummempia miettimättä, että ”hän voi ostaa minulta yhden vaikka saman tien”. Niin teimmekin, ja nyt Johan – tai Grimfrost – omistaa 15-metrisen, muutamia tonneja painavan puisen laivan!
Saitko keneltäkään mahdolliselta vierailijalta kieltävän vastauksen?
– Kyllä, yhdeltä. Tai ei tämäkään muusikko oikeastaan kieltäytynyt, mutta häneltä ei vain tullut minkäänlaista vastausta. Puhun nyt Agnetha Fältskogista, joka on etäinen tuttuni, sillä olemme törmänneet toisiimme esimerkiksi koiratapahtumissa. En kuitenkaan pahoittanut mieltäni Agnethan hiljaisuuden takia, sillä hän on varmasti ollut kovin kiireinen Abban aktivoitumisen takia, naurahtaa Erikson.
– Niin, ehkä saan hänet mukaan Dampfin toiselle albumille? Aloitamme levyn työstämisen ensi syksynä, ja se saattaa hyvinkin ilmestyä jo keväällä 2023. Tuleva kesä taas kuluu estradeilla, ja Dampf soittaa Suomessakin useita keikkoja. Tuskin maltan odottaa!
Teksti: Timo Isoaho
Haastattelu on julkaistu Soundissa 4/22.