Moukan Tuuria, Iisak Kirkkonen – Osa 4: J.A. Mäki / Radiopuhelimet

Soundin netissä julkaistaan kesän aikana eri artistien vuoroviikoin kirjoittama jatkokertomus. Yksityisetsivä Iisak Kirkkosesta kertovan dekkarin neljännen osan kirjoitti Radiopuhelimien J.A. Mäki.
24.7.2015 17:02

Soundin kesädekkari on edennyt neljänteen osaansa. Lue tarinan edelliset osat täältä (kirjoittajina Jouni Hynynen, Jarkko Martikainen ja Henrik Illikainen). 


MOUKAN TUURIA, IISAK KIRKKONEN – OSA 4

Kirjoittanut: J.A. Mäki / Radiopuhelimet 

 

Laajan maiseman päällä lipui epämääräisiä pilviverhoja, jotka eivät näyttäneet osaavan päättää ropsauttaako päivän päätteeksi roima sade vai jatkaako repaleista matkaansa hämärtyvällä taivaalla. Eräällä aukiolla pellon reunalla kävi mies ankaraa painia vastaanhangoittelevan telttarakennelman kanssa.

– Ai perkele! Kirkkonen karjaisi kirouksen kuin raskaasti takova hevirumpali lyötyään muuten pätevän fillin päätteeksi kapulalla terskaansa.

Telttaa pystyttäessään oli Kirkkonen jotenkin onnistunut jumittamaan ruhonsa kankaan sisuksiin. Keskeneräinen rakennelma oli sortunut hikisen urakoijan niskaan, ja yksi telttakepeistä iski vähän väliä kipeästi ohimoon. Telttanaru oli kietoutunut peräti kahdella lenkillä Kirkkosen ei niin hentoon kaulaan ja hankasi ilkeää veristä nirhamaa parin vuorokauden sänkeen. Kaiken isäksi Kirkkosen kallossa soi taukoamatta taksin radiosta sinne takertunut Toni Wirtasen tai jonkun muun Aikuinen nainen mä oon.

Kirkkonen karjaisi kirouksen kuin raskaasti takova hevirumpali

Kirkkosen oli ollut vaikea sulattaa Keskisen väitettä mahdollisesta isyydestä. Hänen olisi ollut vaikea ymmärtää asiaa edes selvin päin, saati siinä nestepaaston aiheuttamassa huimaustilassa. Nähdessään Kirkkosen mykkänä haukkovan tunkkaista henkeään, oli Keskinen kaivanut veneen perukalta telttapussin ja makarin.

– Parempi että menet ja nukut päätäsi selvemmäksi. Consuela on tuolla saarella. Tarkoitus oli, että jäät saareen tarkkailemaan… Kerron myöhemmin yksityiskohdat, kun toivottavasti tajuat jotain.

Keskinen oli jättänyt Kirkkosen huojumaan saaren vinolle laiturille ja soutanut tiehensä veneen kokka kohisten.

Vaikka etsivämme ei totta vieköön ollut eräihmisiä, oli hän onnistunut  löytämään suht tasaisen leiripaikan. Ja vieläpä hyvältä sijainnilta: täältä oli mainio näköyhteys joka suuntaan saarta. Paitsi että tuolla hetkellä näköyhteyttä ei ollut yhtään mihinkään. Yksi romahtaneen teltan nurkista oli hiostavana huppuna naamalla, naru hiersi kurkulla, metalliputki tökki silmäkulmaan, toinen haki aukkoa peräpäästä, ja kankaan kanssa painiminen löi linssit huuruun.

Tuoden mieleen Tero Vaaran joka mättähältä mättähälle käy

– Hei, mitä helvettiä täällä ähistään!? Miehen ääni kuului teltan ulkopuolelta. Kirkkonen yritti löytää reittiä ulos sotkuisen kankaan uumenista.

– Orgiatko siellä on käynnissä?! Lopettakaa alkuunsa ja häipykää, tämä saari on yksityisaluetta! Miehen ääni haki uhkaavaa sävyä, tuoden mieleen Tero Vaaran joka mättähältä mättähälle käy.

Kirkkonen sai vihdoin pullautettua päänsä ulos teltan syövereistä. Punainen leveä naama valui hikeä, siniset rillit olivat vääntyneet mutkille ja ohimosta valui verinoro pitkin rasvaista sänkistä poskea.

– Hei, kyllähän minä sinut tunnen! Teltan edustalla seisova roteva mies riemastui. Hän kyyristyi lähemmäksi Kirkkosen kärsivää naamaa ja löi käsillä kirjaviin salihousuihinsa.

– Jumatsuka! Julkkis telttailee syrjäisessä saaressa! Nyt heti Seiskaan fotoa ja juttuideaa!… Pidä hei toi ilime…!

– Ei… Kirkkonen sopersi tukahtuneesti. Hänet oli joskus aiemminkin sekoitettu rokkaavaan känkkäränkkäkansanedustajaan.

– En ole se joksi minua…

– Raatinen! Mies huudahti innostuneesti. – Radiopuhelimien laulaja Raatinen! Uskomatonta!

Kirkkonen ei tajunnut yhtään, mitä mies höpisi jostain lällärijulkkiksesta, mutta päätti käyttää tilannetta hyväkseen. Hän yllätti itsensä onnistumalla päästämään suustaan liki katrihelenamaista selkeän pirteää artikulointia:

– Jep, terve terve. Ymmärrän intosi, mutta pyydän: Ei lehdistöä eikä muutakaan mediaa paikalle, kiitos! Tiedäthän – Kirkkonen vinkkasi silmää – olen täällä inkognito, ihan vain lomailemassa.

…Jatkuu noin viikon päästä!

Teksti: J.A. Mäki 


Edelliset osat löydät täältä (kirjoittajina Jouni Hynynen, Jarkko Martikainen ja Henrik Illikainen).

Lisää luettavaa