Onko mies nimeltä Oskari Ruohonen tuttu? Kannattaisi olla, sillä tässä kaverissa on ainesta. Traffic Island -indiebändissä aikaisemmin vaikuttanut muusikko tekee nykyään musiikkia itsekseen, ja nyt ei puhuta ihan vain läppärin äärellä nyhjäämisestä vaan huomattavasti monipuolisemmasta paketista. Klikkaapa yläpuolella oleva video päälle, niin saat paremman käsityksen siitä, mistä on kysymys.
Ruohonen julkaisi juuri uuden Bajamaja-singlen, ja kysyimme tämän tiimoilta sähköpostitse artistin kuulumisia. Lue haastattelu ja kuuntele uusi single alempaa. Ruohosen liikkeistä pysyy parhaiten kärryillä Facebook-sivujen välityksellä.
Musiikilliset kykysi ovat videoiden perusteella varsin vaikuttavat ja monipuoliset. Miten kattavasti olet opiskellut musiikkia?
”Kiitos upeista sanoista! Musiikin opiskelu alkoi viulusta neljävuotiaana. Siitä seuraava mainittava etappi oli musaluokka, jolloin bänditouhut alkoivat kiinnostaa. Viulu myytiin ja ostettiin veljelle basso, koska mun musa tarvitsi alapäätä. Vaikka kitaraa on tullut soitettua bändeissä, olen enemmän opiskellut pop-jazz-pianoa. Yläasteen jälkeen menin Turun Pop & Jazz -konservatorion ammatilliselle linjalle ja viihdyin siellä tovin, mutta poistatin itseni sieltä ja aloin keskittyä täyspäiväisesti meidän Traffic Island -bändin alulle panemiseen. Tosin vielä silloin sen bändin nimi oli valitettavasti Gay Homeboyz.”
Pop & Jazz -konservatorion jälkeen aloin keskittyä täyspäiväisesti meidän Traffic Island -bändin alulle panemiseen. Tosin silloin sen bändin nimi oli vielä valitettavasti Gay Homeboyz.
– Oskari Ruohonen
Ketkä nimeäisit musiikillisiksi esikuviksesi ja idoleiksesi?
”Michael Jackson oli mulle ensimmäinen megajuttu. Radiohead laajensi käsitystä, mitä musalla voi tehdä. The Strokes pisti pukeutumisen uusiksi ja sai mut hurahtamaan indierockiin. Katsoin myös O.C.:tä, mutta tiesin indierockista oikeesti jo ennen sitä. Hehe. Noi on mun juuret, minkä takia aloin tehdä musaa. Nykyään tulee kuunneltua lähinnä konemusahommia.”
Jos huomaisit joskus olevasti kansainvälisessä nettimediassa leviävä ilmiömuusikko esimerkiksi Anthony “Ten Seconds Song” Vincentin tapaan, olisiko se sinusta hyvä vai huono asia?
”Ei siitä varmasti haittaa olisi, jos saisi näkyvyyttä, jos se kuitenkin olisi sitä, mihin itse uskoo. En veisi ihan niin äärimmilleen temppuilua, sillä haluan tehdä kuitenkin poppia, jonka tuotan ja esitän eri tavalla kuin yleensä. Nuo ovat kyllä hauskoja ja inspiroivia musajuttuja, mitä ihmiset keksivät tehdä ympäri YouTubea ja muuta sosiaalista mediaa ja toivon, että myös minun hommani inspiroivat ihmisiä tekemään eri tavoilla musaa.”
Miksi päätit tehdä musiikkia itseksesi bändin kasaamisen sijaan?
”Bändimusaa ja ylipäätään bändin kanssa esittämistä ja sovittamista olen tehnyt sen verran, ettei olisi ollut inspiroivinta lähteä kasaamaan tämän sooloprojektin ympärille taas uutta bändiä. Yksin tekeminen on jännittävää ihan uudella tavalla ja tällä hetkellä tuntuu, että siinä on loputtomat mahdollisuudet viedä musaa vaikka kuinka pitkälle. Tiivistettynä minä käytännössä tallennan koneelle omat ajatukseni ja voin soittaa ikään kuin itseni kanssa. En siis esimerkiksi tee keikoille valmiita taustanauhoja, joiden päälle soittaisin lisää, vaan olen ohjelmoinut koneen niin, että se tietää, mitä aion seuraavaksi soittaa ja sillä tavalla voin tyhjästä rakentaa biisin nopeasti livenä, aina tietysti vähän varioiden.”
Uuden singlesi nimi on Bajamaja. Mistä idea tähän kappaleeseen lähti?
”Me tehdään veljen kanssa usein yhdessä musaa. Tässä tapauksessa oltiin mökillä ja mulla oli pyörinyt mielessä staattinen kertsin melodia- ja lyriikkapätkä, joka liittyi jotenkin festareihin. Bajamaja on jo sanana niin kiva laulaa, että kun se tuli puheeksi jossain vaiheessa, tiedettiin, että se on biisin nimi. Sen ympärille rakennetaan rakkauslaulu.”
Tiedotteessa Bajamajan mainitaan olevan todellinen kesäfestaribiisi. Mikä on paras festarimuistosi?
”Ehkä on jotain hyviä festarimuistoja, joita en muista, koska… No, festareista aina unohtaa jotain. Ehkä tärkein festarimuisto on kuitenkin ensimmäinen festarimuisto, kun lauloin 11-vuotiaana DBTL:n lastenlaiturissa Michael Jackson -pastissia eli omia biisejä, mutta muuten kaikki laulutapaa ja liikkumista myöten oli pöllitty popin kunikaalta. Siitä sai tietty artistipassin, ja pääsin katsomaan se kaulassa uutta nousevaa Bomfunk MC’siä.”
Jos sinun tulisi nimetä kotistudiostasi yksi laite, mitä ilman et voisi elää, minkä valitsisit?
”Mulla on nimeltä mainitsemattomasta saksalaisesta musakaupasta tilattu halvin mahdollinen resonaattorikitara, jota olen useamman vuoden äänittänyt melkein jokaiseen tekemääni biisiin. Se ei aina lopullisesta miksauksesta juuri kuulu, mutta mulla on sellainen olo, että se tekee jotain tärkeää. Juuri kyseinen yksilö ei herätä mussa minkäänlaista ihastusta, mutta se on kutkuttava ajatus, että sata vuotta vanhaa bluegrass-musaan tarkoitettua keksintöä yhdistellään moderniin poppiin.”
