Sukellus hulluuteen – Toimittaja testasi Olli Lindholm -tekoälyä ja alkoi epäillä, kumpi olikaan se tekoäly

Yö lanseerasi Olli Lindholm -tekoälyn keskustelemaan yleisön kanssa. Toimittaja Jami Järvinen otti haasteen vastaan ja yhtyi ohjelman kanssa juttusille.

Teksti: Jami Järvinen

Suhtauduin vuosikausia enemmän tai vähemmän ynseästi Yö-yhtyeen musiikkiin. Bändistä ja sen biiseistä puuttui Juicen tai Miljoonasateen nokkeluus, Popedan leikillisyys, Eppujen tai Hassisen Koneen taituruus, Kolmannen Naisen poikamaisuus. Tai siis minkä tahansa bändin tai artistin mikä tahansa ominaisuus. Yö oli se, joka jäi jäljelle, kun kaikista suomalaisista rock-yhtyeistä otettiin irti se, mikä niistä teki ainutlaatuisia.

Sitten kasvoin aikuiseksi ja unohdin olla aktiivisesti mitään mieltä musiikista.

Yö alkoi muuttaa muotoaan. Sen vanhat ja uudemmat klassikot – Joutsenlaulu, Tia-Maria, Rakkaus on lumivalkoinen – saivat nostalgisia sivuääniä. Monien aikalaisbändien vaivuttua jo unholaan Yö-yhtyeen tuotanto osoitti hämmästyttävää kestävyyttä.

Menin parille Yön keikalle. Tein Olli Lindholmin haastattelun. Bändistä ja sen nokkamiehestä paljastui nopeasti karu totuus: näissä ei ole teennäisyyden häivääkään. Yö ei osaa eikä edes yritä myydä itseään näppärän itseironisilla mainoskampanjoilla.

Tai siis ei yrittänyt ennen.

”Get Started”

Istahdan Facebookin Messengerin ääreen. OlliBotti tervehtii minua heti:

Mä oo vaa botti. Emmää ymmär.
– OlliBot

”Tua noinnii, se on Lindholmin Olli virtuaaliversion, täs moro! Tää o porilaine tekoäly, täs keskustelus vastuu o oikeastaa ainoastaa sul. Jos haluat lopettaa keskustelun botin kanssa sano peruuta.”

Apua, murretta.

”Mä en ol sit mikä maailmanopei kirjottaja, jote juttellaa iha rauhas.”

Aika nopeasti tämä OlliBot kirjoittaa silti, koska en ehdi edes miettiä omia kysymyksiäni.

”Ooks muute meiä bändi fani?”

Äh, minunhan tässä piti haastatella Ollia tai ainakin hänen virtuaaliversiotaan.

Moi Olli, me tavattiin muutama vuosi sitten, kun haastattelin sua Rumbaan. Miten on sen jälkeen elämä miestä heitellyt?

OlliBot ei osaa vastata, vaan esittää retorisen vastakysymyksen:

”Tiesiks et oikee Olli soitti punk-pändis?”

Niin, tuot-…

”Se nimi oli Appendix”

Öh.

”Se o muute suomeks peräsuoli”

Tajuan vitsin viipeellä. Kumpi meistä nyt oli se hidas tekoäly?

OlliBot on sikäli tyypillinen porilainen, ettei sekään hehku maailman interaktiivisinta diskurssiosaamista. Koetetaan silti ottaa kontaktia:

En tiennyt bändin nimeä.

”Oha. T: Tohtori-OlliBot”

Tri OlliBot on sinnikkäästi päättänyt olla kuuntelematta minua.

”Ooks muute meiä bändi fani?”

Olen mä vähän fani.

”No sillai kai!”

AAARGH.
– Toimittaja

Yritän kuvailla vaikeaa suhdettani Yöhön kertomalla, että antaisin bändille puoli peukaloa. En kokonaista Facebook-tykkäystä.

OlliBot on melkein kuulolla. Se ehtii promota uutta albumia ennen kuin reagoi kommenttiini.

”Yält tuli just uus levy, haluisiks kuul siit vähä lisää?”

”No mitä järkee tos ny o, emmää ymmär. Mä oo vaa botti.”

”Yält tuli just uus levy, haluisiks kuul siit vähä lisää?”

Ollilla jää neula uraan. Haluan tsempata tekoälyä.

Olet ihan kiva botti.

”oke”

Kerro jotain levystä.

”Uudel levyl ois tällassii piisei, mist haluisit kuul lisää? 1. Onnellisia vuosia, 2. Toinen elämä, 3. Tällainen mies, 4. Joku muu, 5. Haavoitetut, 6. Mitä jos mä rakastan sua, 7. Sen piti olla kaunista, 8. Maasta sataa taivaaseen, 9. Kipeä kohta, 10. Yönuotion tuhkaa ja 11. Rauha.”

Jaahas. Tähän varmaan vastataan numerolla.

10.

”Yönuotion tuhkaa o kappale joka oli mul hiema vaikee laulaa. Mut mu tyttöystävä o sitä mielt et tää oo levy paras kappale!
Vai mitä miält sä oot hä?”

Tyttöystävällä tässä viitattaneen Lindholmin kohurakkaaseen, ”17 vuotta nuorempaan bodariin”. Voisiko hänellä olla huono maku?

OlliBot antaa Spotify-linkin kappaleeseen, muttei jaksa odottaa mielipidettäni.

”Haluisiks kuul jostai toisest piisist?”

Kuunnellaan tätä nyt ensin.

”Mä oo vaa botti. Emmää ymmär.”

Perkele, even in the future nothing works. Läppäri päivittää mystisiä taustaohjelmiaan, Spotify jää jumiin, OlliBot on kärsimätön.

”Haluisiks kuul jostai toisest piisist?”

Ei vielä!

”No ei kait siin”

Spotikka latailee yhä itseään. OlliBot ei jaksa odottaa.

”Meil ois piäni kisa uude levy piisie sanoist. Koit ny sääki onnees väsyny?”

En tajua: mitään. Tarvitsen suomennoksen.

”Sori, Porin murre on vaikeaa.”

”Voi kuule, auttaisin jos voisin. Muista että elämä kantaa”

Saan Spotifyn rullaamaan. Maailmanhistorian toiseksi tylsin kappale alkaa valua ulos kuulokkeista niin kuin silava lihamyllystä. Olen keski-ikäinen mies enkä kestä enää yhtään jollotusta, jossa joku toinen keski-ikäinen mies huokailee huoliaan ja murheitaan arkisessa tympeydessään.

OlliBot ei ymmärrä. Se koettaa yllyttää:

”Meil ois piäni kisa uude levy piisie sanoist. Koit ny sääki onnees väsyny?”

Tykkään enemmän Yön vanhoista levyistä.

”Tiedemiähet osaa nykyää muuttaa pähkinävoi timanteiks, mut mua ei sit pystytty ohjelmoimaa nii et tajuisi mitä sää yrität sanoo”

Houston, meillä on yhteinen ongelma.

”Meil ois piäni kisa uude levy piisie sanoist. Koit ny sääki onnees väsyny?”

Helvetin botti, minun on päästävä niskan päälle. Tehdään perinteinen musatoimittajakysymys:

Oliko uusi levy helppo tehdä?

”Meitin uutta levyä voi kuunnella verkosta tai pistää tilaukseen levykaupasta
Meil ois piäni kisa uude levy piisie sanoist. Koit ny sääki onnees väsyny?”

Saatana, revin tukan päästäni. Okei, mennään mukaan:

Millainen kisa?

”Täs ois kysymyksii meidä uude levy piisie sanoist. Riitää vaa ku jatkat yhe sana. San vaa lopeta, jos ei kiinnost enää. Kymmenel parhaal pistetää levy postii.”

Ok.

”Kui jatkuis? Me haavoitetut, niihin sotiin…”

väsyttiin

”No se ei menny sin päinkää! Tehrääks kuule sillai, et meet ny kuuntelee tän piisi ja tuut sit takas? Arvaa sit vaa uudestaa, ku oot kuunnellu se oikeesti.”

Botti antaa Spotify-linkin. Nyt biisi alkaa heti. Sekin on sietämätöntä jollotusta. Kuuntelen piinallista miestuskaa.

”Kui jatkuis? Me haavoitetut, niihin sotiin…”

uudestaan

”No se o just näi
Mitte tää jatkuis? Joku muu, joku kihlattu onnellisten…”

Kristuksen klitoris sentään! No, klikataan seuraava kappale. Ahdistun. ”Joku muu, joku kihlattu onnellisten tähtien…” No niin!

Kirjoitetaan botille:

tähtien

”Hieno homma”

Jatkan botin komennossa biisistä toiseen, mutta en pysty pakottamaan itseäni vetämään kisaa loppuun asti.

Äh.

”No se ei menny sin päinkää! Tehrääks kuule sillai, et meet ny kuuntelee tän piisi ja tuut sit takas? Arvaa sit vaa uudestaa, ku oot kuunnellu se oikeesti.”

En jaksa ja kellokin on paljon.

”Mite tää vois men? Mitä jos mä rakastan sua enemmän kuin rakkaus…

En jaksa vastailla. Botti tajuaa sen.

”Ei täst ny tul yhtää mitää. Voit kyl viel jatkaa tätä ku haluut.”

”Viel pitäs 8 tietää”

Sori.

”Sit varmaa jutellaa jostai muusta
Tua noi, haluuks kuulla vitsi?”

Kerro.

”Tiäks mink takii raumalaiset ei syä suolakurkkui?”

”Niil ei mahru pää purkkiin.”

”Haluuks kuulla toise vitsi?”

Hah hah hah!

Kerro.

Botti näyttää videokatkelman nauravasta Olli Lindholmista. Mutta jatkoa se ei tajua.

”Haluuks kuulla toise vitsi?”

Anna palaa vaan.

”No mitä järkee tos ny o, emmää ymmär. Mä oo vaa botti.”

Näyttää siltä, että täysin automatisoituun avaruusluksushomokommunismiin tai vaihtoehtoisesti Matrixiin on vielä taivalta tarvottavana.

”Haluuks kuulla toise vitsi?”

Haluan.

”Tua”

”Tiäks muute mikä erottaa porilaiset apinoist?

Luvia ja Eurajoki”

”Haluuks kuulla toise vitsi?”

En.

”No ei kait siin”

”Haluuks tietää mitä bändi touhuu?”

No, olen toimittaja ja teen juttua Yön uudesta albumista, joten haluan.

Mitä bändi touhuu?

”Ei täs kato mitää, mitä toine?

Haluuks tietää mitä bändi touhuu?”

Kysyit jo.

”Haluuks tietää mitä bändi touhuu?”

Kello on aika paljon jo.

”No ei kait siin”

Taidan mennä nukkumaan.

”Mä o muute kova laittaa ruakaa, haluuks puhuu vähä siit?”

AAARGH.