Mark Cavazza löysi äänensä rap-musiikista, koska piti sen rytmikkyydestä sekä flow’sta, mutta hänen tyyliään ei ole niin helppo lokeroida. Tuotannossa on kuultavissa paljon sample-pohjaista hiphopia, mutta livebändin myötä myös popia, funkia, soulia, rockia ja metallia. Vazzin debyyttialbumi Individuum ilmestyi vuonna 2018 Markin ollessa tuskin täysi-ikäinen. Sen jälkeen levyjä on tullut tasaiseen tahtiin: Jacob (2019), Jacob Deluxe (2020), Kodeks (2022) ja Live (2023). Uusin albumi Psiha ilmestyi aiemmin tänä vuonna.
Muutamassa vuodessa Vazzista on tullut kotimaassaan Sloveniassa todella suosittu yhtye, ja heidät tunnetaankin erityisen viihdyttävistä ja energisistä live-keikoistaan, jotka ovat usein loppuunmyytyjä. Vazzin tuotanto erottuu pienessä eteläisen Keski-Euroopan maassa positiivisesti edukseen. Vazzilla on myös tapana tehdä musiikilleen visuaalisesti vaikuttavia videoita ammattilaisten kuvaustiimien kanssa.
Cavazzan tärkein instrumentti on hänen äänensä ja kehonsa. Hän soittaa myös kitaraa ja muita instrumentteja, mutta ei koe olevansa tarpeeksi taitava soittaakseen ammattimaisesti. Musiikin tekemisen ja levyjen soittamisen lisäksi hän näyttelee ja ohjaa. Mies on juuri valmistunut näyttelijäntyön kandidaatiksi Ljubljanan yliopiston teatteri-, radio-, elokuva- ja televisioakatemiasta. Hän arvostaa kaikkea kulttuuria, mikä kumpuaa syvältä sielusta ja jo varhaisesta lapsuudesta. Luovasta prosessistaan sekä vaikutteistaan taiteilija kertoo seuraavaa:
– Yritän olla mahdollisimman rehellinen taiteessani. Se tarkoittaa, etten monimutkaista liikaa. Koen sen intuitiivisena prosessina, joka syntyy, kun avaan kaikki kanavani ja minusta tulee lähetin. Minuun vaikuttaa kaikki. Elämä, elokuva, ihmissuhteet, musiikki, luonto, ihmiset, pienet ja oudot yksityiskohdat sekä kaikki taide, Cavazza kertoo.
– Esikuvia ja inspiraatiota tulee ja menee, mutta niitä on paljon; Jaco Pastorius, Mos Def, Escher, E/tape, Flea, Shirley Horn, Cesaria Evora, Prince, David Bowie, Majda Sepe… Kaikki alkoi vanhemmistani, jotka antoivat minulle vapauden ilmaista itseäni, ja lisäksi heillä oli hyvä maku. Jo nuoresta pitäen olen kuunnellut Norah Jonesia ja Buena Vista Social Clubia, katsellut teatterinäytelmiä, nähnyt hienoja elokuvia ja lukenut paljon kirjallisuutta. Rakastan taidetta. Kerään musiikkia – analogista ja digitaalista – piirrän, kirjoitan, maalaan, laulan, soitan, esiinnyn ja liikun. Haluan olla avoin ja herkkä kaikelle. Annan itselleni niin paljon aikaa ja vapautta kuin mahdollista. Tutkin, pidän hauskaa, etsin sisintäni. Syön ja nukun hyvin.
Taitavan sanasepän merkitykselliset, pääasiassa sloveeniksi kirjoitetut lyriikat syntyvät omista kokemuksista. Useat kappaleista sisältävät perinpohjaista itsetutkiskelua. Cavazza lähtee aina liikkeelle henkilökohtaisesta näkökulmasta, joskin häntä kiehtoo myös rikkoa kaavaa ja mennä radikaalimmin kohti tuntematonta. Muita toistuvia teemoja ovat yhteiskuntaa koskevat kommentit sekä intertekstuaaliset viittaukset niin Slovenian, Suomen kuin globaaliin kulttuuriin.
Suomalaisena Cavazzan tekstejä on jännittävä kuunnella, sillä niissä on paljon vaikutteita suomalaisuudesta sekä artistin kokemuksista hänen täällä viettämästään ajasta. Cavazza kertookin olevansa todella rakastunut Suomeen. Hänen mummunsa on kotoisin Helsingistä, minkä johdosta Cavazzalla on Suomen passi. Vuonna 2019 hän suoritti varusmiespalveluksensa Santahaminassa, ja noilta ajoilta hänellä on paljon ystäviä sekä kontakteja.
Hän toivoo pian palaavansa pohjoiseen kotimaahansa.
– Tapasin Iben, dj:itä, break-tanssijoita ja näyttelijöitä, joten haluan pitää yhteyttä paikalliseen kulttuuriskeneen. Olen myös leikitellyt ajatuksella, että suorittaisin maisterin tutkinnon Helsingissä. Ehkä vierailijan osa jossakin projektissa, dj-setti tai elokuvarooli olisi minulle todennäköisin keikka. Jos näin tapahtuisi, tulisin hyvin onnelliseksi. Näen itseni myös asumassa Suomessa jonain kauniina päivänä, mutta se saa vielä odottaa.
Teksti: Linda Söderholm
Haastattelu on julkaistu Soundissa 7/24.