Therapy?, Huuto!
Virgin Oil Co, Helsinki
16.2.3019
Teksti: Saku Schildt, kuvat: Sami Lommi
Siitä on 25 vuotta, kun albumi nimeltä Troublegum julkaistiin. 25 vuotta, ja edelleen levyllä on aivan erityinen sija satojen suomalaisten sydämissä.
Tämän asian havaitsemiseen ei viime lauantaina tarvinnut kuin katsoa ympärilleen Helsingin Virgin Oilissa. Kun Therapy? nousi lavalle ja iski soimaan Screamagerin, Nowheren, Die Laughingin ja Trigger Insiden kaltaisia vanhoja bravuureja, oli yleisössä hymy herkässä.
Nämä ovat niitä kappaleita, jotka kaikkien näiden vuosien jälkeenkin saavat höristämään korvia, laittamaan autostereoita isommalle ja hyräilemään ravintolassa ääneen. Ne kiteyttivät aikanaan murrosiän ulkopuolisuuden kokemukset terävästi sanoiksi ja ne ovat edelleen kuin vanhoja ystäviä, joiden seurassa viihtyy vuodesta toiseen.
Therapy? on kenties soittanut tutuimpia kappaleitaan jo vuosikymmenten ajan, mutta biisit irtoavat edelleen sähäkästi.
Therapy? julkaisi viime vuonna 15. levynsä, mutta Troublegum on edelleen bändin rakastetuin tuotos. Ei siis ihme, että albumi on yhä tärkeässä roolissa yhtyeen keikkasetissä. Virgin Oilissa levyltä kuultiin kaikkiaan kahdeksan biisiä.
Irlantilaisorkesteri on löytänyt hyvän reseptin keikoilleen: setit ovat pitkiä – Helsingissä kuultiin liki 30 biisiä – ja näistä suunnilleen joka toinen on kaukaa menneisyydestä ja joka toinen uutta tuotantoa.
Tämä tarkoittaa, että yhtyeen uran keskivaiheen tuotantoa ei keikoilla juuri kuulla, mutta eiköhän nykykäytäntö palvele suurinta osaa bändin kuulijakunnasta.
Kun Troublegumin kahdeksan kappaleen lisäksi Virgin Oilissa kuultiin neljä biisiä Troublegumia seuranneelta Infernal Lovelta ja lisäksi pakolliset fanisuosikit yhtyeen ensimmäisiltä julkaisuilta, olivat 1990-luvun alussa murrosikäänsä eläneet katsojat varmasti tyytyväisiä. Erityiskiitoksen bändi ansaitsee siitä, miten hienon tulkinnan se esitti Infernal Loven sysimustasta A Moment of Clarity -tunnelmoinnista.
Parasta tässä kaikessa on se, että Therapy? itse on edelleen intoa täynnä. Yhtye on kenties soittanut tutuimpia kappaleitaan jo vuosikymmenten ajan, mutta ne irtoavat edelleen sähäkästi.
Välillä vähän liiankin sähäkästi: yhtyeen rumpali Neil Cooper rämisteli monet biisit läpi niin vauhdilla, että muu yhtye sai olla tarkkana sen suhteen, mihin suuntaan niiden tempo heilahteli.
No, parempi näin kuin niin, että yhtye olisi muuttunut tympääntyneeksi muinaisjäänteeksi, joka olosuhteiden pakosta soittaa vanhat tutut biisit läpi ja katkeroituneena harmittelee, ettei sen uudempaa tuotantoa arvosteta.
Kenties yleisön ja yhtyeen välinen tunne on molemminpuolinen. Ehkä bändi on yhtä ilahtunut vanhojen fanien uskollisuudesta kuin vanhat fanit ovat bändin keikoista. Ainakin laulaja Andy Cairnsia oli helppo uskoa, kun hän kiitteli Helsingissä yleisöä “yhdestä elämämme parhaista illoista”.
Therapyn Suomi-arvostusta puoltaa sekin, että yhtye vierailee täällä varsin usein. Tälläkään kertaa bändin kolmen keikan Suomen-kiertuetta ei oltu saatu edes päätökseen, kun tiedote jo kertoi, että yhtye saapuu taas ensi kesänä Porispereen.
Tervetuloa, rakkaat ystävät. Sen jälkeen sitten uutta levyä työstöön ja ensi vuonna taas klubikeikalle? Olisiko mitään?
Jos esitykset pysyvät yhtä vimmaisina kuin mitä nyt nähtiin Helsingissä, voidaan tätä sykliä jatkaa vaikka vanhainkotiin saakka.
