Qstock
Kuusisaari, Oulu
26.-27.7.2019
Teksti ja kuvat: Esa Karell
Oulun Kuusisaaressa saatiin nauttia aurinkoisissa tunnelmissa monipuolisesta koti- sekä ulkomaisesta livemusiikista. Ohjelmisto oli laadittu varman päälle, jotta saari saatiin taas täyteen väkeä (20 000 molempina päivinä). Muihin kotimaisiin festareihin verrattuna ohjelmisto oli ehkä hieman enemmän rock-painotteinen, vaikka se ei protokollan mukaisesti nimessä enää näy. Ennen Kuusisaaressa helisteltiin Kuusrock-kinkerissä, joka kuopattiin 1991.
Perjantaina lavoilla nähtiin muun muassa pirpsakka Vesala, Children of Bodom, Rytmihäiriö sekä todella energisen ja päivän kovimman kohdalle osuneen keikan heittänyt STEREO. Yhteistyössä Teflon Brothersin kanssa työstetty Marijuana sai yleisön villiksi ilman maritteluakin. Onko Haloo Helsingillä vielä paluumahdollisuuksia?
JVG haahuili F4-tempolla hittiputkensa lävitse. Onneksi sentään taustatanssijat olivat helteessäkin F1-kierroksilla. Laulutukea saatiin Elastiselta, joka käväisi riipimässä muutaman värssyn Mist sä tuut -biisillä. Stadin positiiviset synkistelijät The 69 Eyes heitti teltassa oman sirkuksensa totutulla varmuudella. The Offspring sahaili yleisön perjantain finaaliin ja seuraavan päivän odotukseen.
The 69 Eyesin ryhmää keikan jälkeen: Bazie, Archzie ja Timo-Timo. Kuva: Esa Karell.
Muiden festareiden tapaan Qstock haluaa muistaa veteraaniyleisöä edullisilla lipuilla. Nämä liput madaltavat kynnystä tutustua moderniin festivaaliin. Seniorirannekkeella olivat paikalle saapuneet Anneli ja Juha Nevala. Seuraa pitivät lapsenlapset, joille löytyi omia suosikkiesiintyjiä. Nevaloilla oli perspektiiviä jo Kuusrockin aikaan: ”Paljon on muuttunut parempaan suuntaan. Kuusrockissa tarvitsi omat eväät, koska juoma- ja ruokatarjonta oli heikkoa 40 vuotta sitten.”
Qstockin integroituminen kiinteäksi osaksi oululaista kulttuuritarjontaa nähtiin positiivisena: ”Vaikka varsinainen festari kestää pari päivää, Qstock on läsnä ympäri vuoden. Kun uusia merkittäviä kiinnityksiä saadaan vahvistettua, siitä tiedotetaan näkyvästi paikallismediassa”. Ohjelmistoa molemmat kiittelivät monipuoliseksi. Perjantailta jäivät mieleen Michael Monroe sekä Ville Valo ja Agents.
Lauantain päälavalla aloitti Chisu. Uudet biisit kuulostivat bändille sekä Chisulle itselleen sopivan paremmin kuin tutut aikaisemmat hitit. Moldovalainen nykymetallia puskeva Infected Rain jätti laimean mielikuvan, vaikka visuaalinen ilmiasu olikin kohdallaan. Samaan aikaan esiintynyt Ellips ei onnistunut saamaan yleisöä mainittavasti mukaan. Kyse ei ollut vain hittien puutteesta vaan lähinnä muun bändin (Elisa Tiilikaista lukuun ottamatta) verettömyydestä.
#sehetkijuuriennenkeikkaa. Rytmihäiriö, Janne Perttilä. Kuva: Esa Karell
Teltassa leijunut Lxandra yllätti positiivisesti. Solisti Alexandra omaa hämmentävää Florence Welch -tyylistä karismaa. Vertailu on osin epäoikeudenmukaista, koska mistään halvasta Florence and the Machine kopiosta ei ole kyse. Oman soolovetonsa lisäksi Alexandra kapusi päivän aikana uudemman kerran lavalle Olavi Uusivirran seuraksi.
Kuusisaaressa viihtyi usean muun lisäksi Maarit Junnikkala, joka rentoutuu festarien ohella vaellusretkillä. Hän on paljasjalkaisia oululaisia ja tämä vuosi oli kolmas kerta Qstockissa. Maaritkin onnistui hankkimaan seniorilipun tilaisuuteen. Hän piti erittäin hyvänä käytäntönä sponsorointia tällä tavalla: ”Tuskin tänne muuten olisi mahdollisuutta osallistua, jos lipusta joutuisi maksamaan yli sata euroa”.
Järjestelyt saivat kiitosta, mutta joihinkin muihin festareihin nähden Qstockissa voitaisiin paremmin huomioida lepopaikkojen tarve, niin että lavalle näkee ja kuulee istuessa. Esiintyjistä jäi mieleen Ville Valo ja Agents. Valottoman Agentsin tahdissa oli pyörähdelty tanssilavoillakin.
Paikallinen seurakunta muisti janoisia hengellisillä nektareilla. Kuva: Esa Karell
Festivaalin logistiikka toimi metronomin varmuudella. Ainoasta havaitusta myöhästymisestä vastasi ruotsalainen Smash Into Pieces, joka menetti 20 minuuttia soittoaikaa alusta. Harva setin kuullut tosin lienee pahoitellut tapahtunutta. Päivän kohokohdaksi nousi Kingston Wall tribuutti, jossa vaikuttavat Von Hertzen -veljesten lisäksi alkuperäisjäsenet Sami Kuoppamäki ja Jukka Jylli. Maaginen Stuldt Håjt olisi hyvin voinut hyvin kestää pidempäänkin.
Perinteikästä aussirockia tuuttaava Airbourne heitti… no, vakiosettinsä vakiorutiinein. Huomio kiinnittyi siihen, että viidennen studiolevyn odotuksen alla bändi oli vaihtanut kolmannen lätyn kansikuvan taustalakanakseen. Kelpo lätty nelonenkin oli. Setissä oli mukana yksi ”uusi” biisi (Boneshaker). Olikohan kenties jossain vaiheessa kitaralla tapailtu AC/DC:n Dirty Deedsiä.
Vielä oli mahdollista katsastaa Oulussa elegantti Ricky-Tick Big Band ja Julkinen Sana. Svengaavasta jaskaräpistä saatiin nauttia trooppisessa atmosfäärissä. Hymy nousi huulille hauskassa leukailussa. Karri Miettinen kysäisi alussa yleisöltä, kenellä on bändin albumeja. Samaan tulokseen olisi päästy kysymällä, kuinka moni vielä hankkii dvd-tallenteita. Tätä orkesteria tulee ikävä.
Päivän tummuessa Barbe-Q-Barbies aloitti pienemmässä teltassa. Bändi kärsii tietynlaisesta Hanoi Rocks -syndroomasta: biisimateriaali on liian mieleenpainumatonta bändin potentiaaliin nähden.
#sehetkijuuriennenkeikkaa. Barbe-Q-Barbies, Ekkis ja Niki. Kuva: Esa Karell