Alkuun pieni kertaus miehen meriiteistä: lähes 50 vuoden uran aikana Pat Metheny on myynyt noin 20 miljoonaa levyä ja kuitannut 20 Grammy-palkintoa lukuisissa eri kategorioissa. Mies lukeutuu menestyneimpiin elossa oleviin jazzmuusikoihin.
Pat Metheny Trion konsertti alkoi Pikasso-kitarasoololla. Pikasso on miehelle varta vasten rakennettu 42-kielinen akustinen soitin, johon kuuluu kitaran kaulan lisäksi harppu. Methenyn rinnalla varsin mittavan rumpusetin takana nähtiin Joe Dyson ja kontrabassossa Darek Olszkiewicz. Kyseessä oli kulttuurielämys vailla vertaa.
Alussa kuulutettiin kännyköiden käyttämisen olevan kiellettyä konsertin aikana. Kuvauskieltoa myös noudatettiin varsin hyvin ensimmäiset puolitoista tuntia. Sen jälkeen järjestysmiehet kävivät vähän väliä viittoilemassa kännykkäkameroita pois katsojilta ja napattiinpa yhden katsojan puhelin kädestäkin varsin teatraalisesti. Ihmisen muisti on hyvin rajallinen.
68-vuotiaan Methenyn käsittelyssä nähtiin niin nailon- ja teräskielinen akustinen kitara, puhallinsoittimia matkiva syntetisaattorikitara kuin miehelle ehkä tunnistettavin kaarevakantinen jazzkitara. Viimeistään kolmantena kuultu Bright Size Life nosti palan kurkkuun ja piti sen siellä koko kaksi- ja puolituntisen setin ajan.
Methenyn duokappaleet basistin ja rumpalin kanssa osoittivat molempien erinomaisen kemian maestron kanssa. Metheny kertoi nauttivansa soittamisesta juuri tämän kokoonpanon kanssa. Kolmikon virtuositeetti mahdollisti äärimmäisiä dynamiikan vaihdoksia ja improvisoidun konsertin vailla epävarmuustekijöitä, kuuluuhan Metheny maailman parhaisiin kitaraimprovisoijiin. Juuri improvisoidut soolot olivat keikan parasta antia ja täysin lumoavaa todistettavaa livenä. Methenyn soolokappaleet akustisilla soittimilla toivat mukavasti vaihtelua pitkään konserttiin.
Osalle läsnäolleista konsertin lähes kaksi ja puolituntinen mitta oli liikaa. Konsertti olisi tarvinnut väliajan, sillä parin tunnin kohdalla liikehdintä yleisöstä saniteettitiloihin, baaritiskille ja ties minne alkoi olla sen verta levotonta.
Tästä on hyvä lähteä jatkamaan jazzkitarasyksyä kohti Mike Sternin keikkaa 16.9.
Teksti: Artturi Siromaa