ANSSI TIKANMÄKI ORCHESTRA: Tuntematon maa

ANSSI TIKANMÄKI ORCHESTRA
Tuntematon maa
Rockadillo

Arttu Takalo ja Anssi Tikanmäki esittävät uutuuksillaan erinomaisesti soitettua ja paneutuneesti tehtyä instrumentaalimusiikkia, joka ei ole ollenkaan vaikeatajuista. Kaikki on helposti sulavaa ja peräti miellyttävää kuultavaa.

Arttu Takalon soolotuotannossa Dark.Dark.Dark on poikkeuksellisen selvä bändilevy ja kitaravetoisena ehkä lähempänä XL-yhtyeen kuin kahden edellisen soolon tuotantoa. Ensilevyllään oivana romanttisena melodikkona esittäytynyt Takalo tuntuu nyt uskovan enemmänkin sointukiertojen ja jopa sähkökitaran riffien voimaan. Dark.Dark.Dark ei sisällä Takalon muistettavimpia sävellyksiä, mutta erinomaista soittoa ja onnistuneita sovituksia riittää.

Hyvin usein kappaleen käynnistää Artun itsensä soittama minimalistisen toisteinen kuvio, joka jää pian taustalle Anssi Nykäsen, Harri Rantasen ja Marzi Nymanin päästessä soittamaan selkeitä kuvioitaan. Ja hehän soittavat erinomaisen luotettavasti. Levyn tunnelma- ja tyylikirjo on aivan tarpeeksi laaja, löytyyhän Artulle tutun elokuvamusiikkimaisen tunnelmoinnin ja balladien lisäksi suoranaista rockia ja tangoakin.

Ensimmäistä kertaa tulee mieleen, että Takalo on varmaankin joskus kuunnellut Pekka Pohjolankin tuotantoa. Jotain samaa ainakin tuntuisi olevan eräiden sovitusten sähkökitaran eeppisissä melodialinjoissa. Sama koskee hieman yllättäen myös Anssi Tikanmäen uutuutta.

Tikanmäki viittaa Tuntemattoman maan alaotsikossa Uusia maisemakuvia Suomesta tietenkin klassikkoonsa Maisemakuvia neljännesvuosisadan takaa. Suomi on muuttunut 25 vuodessa aivan valtavasti, ja Tikanmäen musiikki huomioi tämän ainakin levyn toisesta raidasta alkaen.

Avausraidalla Havukka-aho nikottelin vähän, kun mieleen tulivat turhan selvästi Tikanmäen vanhat maisemakuvat, Jean Sibeliuksen Karelia-sarja, virsimelodiat ja kaikenlaista muutakin. Järvenpään asema on kuitenkin hykerryttävän hauska ja äkkivääryydessään toimiva pläjäys, eikä hyvä tuuli jätä kuulijaa levyn edetessäkään. Huumori syntyy säveltämisen ja musisoimisen ilosta, irtovitsejä Nokian kännykkämusiikin tapaan on vähän. Omat vitsinsä ja vakavuutensa löytyvät myös levyvihkosen aforistisissa teksteissä.

Tämäkin levy on erinomaisesti soitettu, ja JJ-studion täysanalogisuus tuntuu tuovan sointiin lämpöä ja luontevuutta. Melkoinen superbändikin on kasassa: rummuissa Sami Kuoppamäki, bassossa Juuso Nordlund, sähkökitarassa erinomainen Eemil Tikanmäki ja niin edelleen.