YHTEISARVIO:
Apulanta: Apulanta
The Screamin’ Stukas: A Lotta Rhythm
Levy-yhtiö goes Record Label. Eli Suomen suurin pienlafka aloittaa maailmanvalloituksen julkaisemalla Tehosekoittimen ja Apulannan englanninkieliset levyt. Vaikka Tehosekoitin onkin saanut näkyvyyttä MTV Nordicilla, musiikin vetoamisesta ulkomaisiin on vielä aikaista sanoa mitään. Yhtyeiden suosio ja karisma kotimaassa perustuu hyvin pitkälti niiden käyttämään kieleen, joten kummastakin bändistä paljastuu kielen vaihtuessa yllättäviä piirteitä.
Apulannalle muutos ei ole eduksi. Suomeksi Tonin sanoituksissa on sopivassa suhteessa rankkuutta, romantiikkaa ja mystiikkaa, mutta englanniksi ne kuulostavat huomattavasti vähemmän omaperäisiltä. Pahimmillaan jopa korneilta, erityisesti rankemmasta päästä olevat. On yksinkertaisesti paljon tehokkaampaa karjua ”Sä et vittu ansaitse mua” kuin ”You don’t fucking deserve me”, koska englanniksi niin moni on sen jo sanonut. Asiaan on toisaalta vaikea suhtautua objektiivisesti, kun näitä biisejä on tottunut suomeksi hyräilemään. Onneksi sitä ongelmaa ei ole ulkomaalaisilla. Useimmiten sanoitukset kuitenkin toimivat vähintäänkin kelvollisesti, esimerkiksi ”Reu-nal-la” kuulostaa tappavan tehokkaalta myös englanniksi: ”Bring me down!”.
Vaikka laulukielen vaihdos syökin hivenen Apulannan omalaatuisuutta, on musiikki edelleen kautta linjan erinomaista. Yhtyeen yhdistelmä rankkuutta ja popmelodioita on englanniksikin omaperäistä. Heinola 10 -levyn materiaalista uudelleenjärjestetyllä albumilla on mukana kymmenen näytettä Tonin hienoista sävellyksistä ja ennen kaikkea monta kuningaskertosäettä. Lisäksi yhtye on tyylinsä edustajaksi harvinaisen karismaattinen ja hyvällä tavalla karkea nykyisten sliipatusti raskaiden bändien seassa. Toivottavasti Apulanta pääsee näyttämään keikkatehonsa myös ulkomailla.
Tehosekoitin on onnistunut käännöksessä paremmin. The Screamin’ Stukas ei itse asiassa edes ole aivan sama yhtye, minkä me olemme oppineet Tehosekoittimena tuntemaan, sillä levylle on valikoitu vain kaikkein rokkaavimmat biisit yhtyeen uran varrelta. Siinä missä Tehosekoitin on viimeisten levyjensä myötä esitellyt itsensä valtavan monipuolisena, siis erittäin osuvasti nimettynä yhtyeenä, esittäytyy A Lotta Rhythmillä huomattavasti kapea-alaisempi bändi. Mikä tämän yhtyeen ollessa kyseessä tarkoittaa edelleenkin melkoisen värikästä palettia.
En näe mitään syytä, miksi The Screamin’ Stukas ei pääsisi nauttimaan rock’n’rollin tämänhetkisen suosion hedelmistä, jos nyt ei aivan The Hivesin, niin ainakin Flaming Sideburnsin tapaan. Itse asiassa kaikkein juurevimmillaan yhtye muistuttaa hyvinkin paljon juuri Sideburnseja, esimerkiksi mielettömän hyväntuulisella avausraidalla Ain’t Walkin’ on Water (Fiksu ja kypsä), joka vakuuttaa heti Oton avausspiikistä lähtien. The Screamin’ Stukas tiivistää rock’n’rollin vivahteet bluesista rockabillyn, psykedelian ja hippirockin kautta glamrockiin hieman samaan tapaan kuin ruotsalainen Royal Beat Conspiracy.
Biiseistä on pistetty uusiksi myös sovitukset, mikä tekee levystä yhtenäisen, vaikka sävellykset ovatkin pitkältä aikaväliltä. Pääasiassa muutos on parempaan suuntaan, tosin esimerkiksi Work It Out Sheila (Pillitä Elli Pillitä) on menettänyt lopun hienon kaoottisuuden. Toisaalta C’mon Baby Yeah kuulostaa paremmalta kuin koskaan ja ihmettelen suuresti jos sen idiootti(varma) kertosäe ei uppoa kansainväliseen rokkikansaan. Ainoa asia, mitä levyltä jää kaipaamaan, on rokimpi ote soitossa. Otto kukkoilee laulajana niin kuin pitääkin, mutta kitarat on sovitettu liian kesysti ja ne on lisäksi miksattu liian taakse.
Kaiken kaikkiaan tuntuu, että Tehosekoitin olisi yrityksessään enemmän tosissaan kuin Apulanta. Levyn linjausta, sovituksia, käännöksiä, nimeä ja jopa kansia myöten yhtyeellä kaikki on selvästi harkitumpaa, ja siten myös lopputulos on kokonaisuutena onnistuneempi.
A Lotta Rhythm on näistä kahdesta levystä se, jonka kuuntelulle on selviä perusteita, vaikka omistaisikin kaikki biisit myös suomeksi. Ulkomaista ostajaa tämä seikka ei tietenkään liikuta, joten ei voi muuta kuin toivottaa onnea matkaan kummallekin. Kyllä näin hyvien yhtyeiden soisi saavan maistaa laajempaakin menestystä.
