”Sinkkujen b-puolet edustavat valitettavasti sitä nopeasti katoavaa osaa popkulttuurista, jolle ei tunnu olevan enää sijaa tässä ajassa”, sanoo Toni Wirtanen Apulannan kolmannen singlekokoelman esipuheessa. Lähes yhtä surkeaa on se, että tämän tuplan fyysisen hankinnan sivuuttavat jäävät paitsi Wirtasen persoonallisista ja viihdyttävistä kommenteista levyn kansiteksteissä.
Kannen kuvassa Apis sentään poseeraa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kokoelman rakenteen suhteen tämä pitääkin paikkansa, ja kyllähän bändi
on aina säilyttänyt myös materiaalinsa tunnistettavuuden muutenkin kuin Wirtasen lauluäänen osalta, vaikka Oasis ja alavireinen jenkkimetalli tekivät aikanaan tuhoja Apulannan soundissa.
Singlet 2004–2009 on obskuurimmasta tuotannostaan huolimatta aika tasainen kokonaisuus, ja samalla aavistuksen verran tylsempi kuin bändin aiemmat singleniputukset. Niille hävitään kuitenkin selvimmällä marginaalilla kärkibiisien keskinäisessä kamppailussa. Uudemmista paraatipuolista nousevat ylitse muiden suuren yleisön edessä juhlalliselta kuulostava Armo ja Vasten mun kasvojani, jota Toni Wirtanen itse kehuu Apulannan ehkä parhaaksi biisiksi.
B-puolista Vauriot-ep:llä julkaistut Läjä Äijälän sanoittamat ja tulkitsemat kappaleet Kumi, nahka ja piiska sekä Punainen helvetti ovat erittäin asiallisia. Samoin skeittipunkiksi pistävä Harmaa. Apis on edelleen hieno bändi, kun sille päälle sattuu.
