APULANTA: Singlet 1998-2003

Arvio julkaistu Soundissa 11/2003.
Kirjoittanut: Antti Luukkanen.
Kun Apulanta julkaisi vuosien 1993-1997 singlet niputtavan kokoelman, se oli kädenojennus nuorille faneille, jotka halusivat haalia koko Apis-tuotannon ja olivat valmiita maksamaan harvinaisiksi käyneistä vinyylisingleistä satoja markkoja.

Arvio

APULANTA
Singlet 1998-2003
levy-yhtiö

Kun Apulanta julkaisi vuosien 1993-1997 singlet niputtavan kokoelman, se oli kädenojennus nuorille faneille, jotka halusivat haalia koko Apis-tuotannon ja olivat valmiita maksamaan harvinaisiksi käyneistä vinyylisingleistä satoja markkoja. Tuollaista funktiota ei vuodet 1998-2003 kattavalla tuplalla ole, sillä viidessä vuodessa Apulanta on vakiinnuttanut asemansa yhtenä suomalaisen rockin suurista nimistä. Enää fanit eivät koostu pelkästään teinitytöistä ja siirtyminen cd-aikaan on laskenut single-julkaisujen arvoa ronskilla kouralla.

Tätä taustaa vastaan ei toiselle sinkkukokoelmalle keksi oikein muuta tarkoitusta kuin diskografian johdonmukaisuuden. Taiteellisilla ansioilla kokoelman julkaisua tuskin haluaa perustella kovinkaan fani, sillä sinkut on levylle laitettu kokonaisuudessaan. Näin mukana olevista biiseistä leijonanosa on juuri niitä bonusraitoja, joista suurimman osan yhtye on satavarmasti tehnyt jotain eksklusiivista singleille pistääkseen. Etenkin kakkoslevyllä järjestään "b-puolet" ovat karmaisevaa kuunneltavaa. Studiohassuttelua, joilla on merkitystä vain tekijöilleen. Pari livebiisiä osoittaa varsin konkreettisesti, että livesoitto ei ole Apulannan vahvimpia osa-alueita.

Toni Wirtasen taiteilijapakkomielle näkyy myös biisien järjettömässä "monipuolisuudessa". Kun lähes Kata Kärkkäisen veroinen monitaituri ei osaa päättää, haluaisiko olla muusikko, näyttelijä, seurapiirijulkkis vai kuvataiteilija, ei miehelle riitä Apulannan yhä metallisemmaksi käyvä pop punk, vaan kaikkea pitää päästä kokeilemaan. On rappia, iskelmää ja hevirockia. Seurauksena kuulijalle syntyy syvä myötähäpeän tunne. Ainoa oikeasti mielenkiintoinen biisi on Sipen kirjoittama Kusen tulta, joka sekin on pilattu mukahauskoilla sanoituksilla.

Toki levyillä on mukana myös viiden viimeisen vuoden Apulanta-hitit, mutta Teit meistä kauniin, Hallaa, Amerika, Hiekka tai Jumala edes yhdessä eivät kallista vaakakuppia positiivisen puolelle, kun vastassa on kolmisenkymmentä biisiraakiletta tai hetken mielijohteesta syntynyttä kokeilua. 

Lisää luettavaa