Arvio: Dominumin zombimetalli liitää reilusti keskivertopowerin paremmalle puolelle

Arvio julkaistu Soundissa 11/2024.
Kirjoittanut: Mape Ollila.

Arvio

Dominum
The Dead Don’t Die
Napalm

Felix Heldtin ruttoaikana ideoima Dominum suolistaa toista albumiaan alle vuosi debyytistä. ”Zombimetalli” tarkoittaa tässä yhteydessä lordimaista naamiogimmickiä. Musaltaan Dominum osuu powerin ja sinfometallin välimaastoon, vaikkei karta modernia kevytheviäkään.

Esikoislevy Hey Living People oli lähinnä fokusoimaton kasa biisejä, jotka tuore bändi julkaisi ehkä liian pian ja sen kummempia miettimättä. Jo toisella yrittämällä mäjähtää tyylipuhtaasti, linjakkaasti ja osuvasti.

Solisti Matthias ”Dr. Dead” Blum liidättelee melodiset biisit reilusti keskivertopowerin paremmalle puolelle, ja melodioissa on koukkuja vaikka lampaiden syödä. Pastissit osataan, sillä esimerkiksi Can’t Kill a Dead Man voisi ihan hyvin olla Sabatonin tai Powerwolfin biisi.

Genren isoisten toisintamisen lisäksi basaria poljetaan myös modernimmin, sillä vaikkapa Happy Deadly Ending menisi väärän rahan lailla Smash into Piecesin kappaleesta. Omaa kulmaa ja vaihtelua musaan tuovat kelttimelodiat ja turskisti kasarit synat. Fiittaajakin on hyvin valittu, kun levyn nimikkohittiä avittaa Feuerschwanzin ja folkrockjätti d’Artagnanin laulajaheeros Ben Metzner.