Arvio: Kiinnostavia tärppejä uuvuttavalla tahdilla – Ezra Furmanin albumitrilogian päätös taantui tylsemmäksi kokonaisuudeksi

Ezra Furman
All Of Us Flames
Bella Union

Ezra Furmanin uutuutta on luonnehdittu albumitrilogian päätösosaksi. Sarja alkoi mahtipontisesta Transangelic Exodus -albumista (2018) ja jatkui aggressiivisella punkrymistelyllä Twelve Nudes (2019). All Of Us Flames on loistavia edeltäjiään kypsempi, eheämpi ja musiikillisesti tylsempi kokonaisuus.

Furmanin palettiin kuului aiemmin sävyjä muun muassa Sylvain Sylvainin ja Johnny Thundersin viehättävällä tavalla ontuvasta New York -rawk’n’rollista, nyt transnainen ei rokkaa edes Spector/Springsteen-sävyisellä iskelmällä Dressed In Black. Toisessa Springsteen-pastississa Lilac And Black ”my queer girl gang” pukeutuu Princen väreihin. Samalla Furmanin lyriikka on korneimmillaan – ja viehättävimmillään.

Melodiat kulkevat häiritsevän tuttuja latuja varastaen huomiota Furmanin militantin sanansäilän sulavasta, (uuvuttavan) runsaasta käsittelystä. Artistin juutalaiset esikuvat – jylhällä avaushymnillä Train Comes Through Bob Dylan ja päätöskappaleella Come Close Lou Reed – tulevat vahvasti mieleen. Sumean David Lynch/Flaming Lips -filtterin läpi vedetty kasarinostalgiapala Ally Sheedy In The Breakfast Club pitää mainita jo nimensä takia. Tyylikäs soulbiisi Point Me Toward The Real nostaa pisteitä.