Arvio: Kuin massiivinen sooninen hyökyaalto – Nykyään Enphin-nimellä tunnettu yhtye on uutuudellaan samaan aikaan luotaantyöntävä ja kutsuva

Enphin
End Cut
Pelagic

Mr. Peter Hayden, sittemmin PH on nyt Enphin. Nimenvaihto tuntuu mielekkäältä, sillä ulosanti tällä albumilla on etäällä uran alkupään tuomiota toitottavasta doom-drone-lunastuksesta. Tunnelma on sama, joten ihan eri kuviosta ei ole kyse: aiemman Swansin sijaan Enphin kuulostaa tervaan uponneelta Suicidelta. Jo vahvasti muokatulla Osiris Hayden -levyllä (2019) oli vielä havaittavissa bändisointia, mutta nyt tuo kaikki on paketoitu synteettiseen, jännittävän hahmottomana ilmenevään ameebamaiseen muotoon.

Albumin synteettinen ja vahvasti prosessoitu soundi on massiivinen sooninen hyökyaalto. Hyvin elokuvallinen tunne on luonteva ilmiasu albumin taustalle: se on elokuvakäsikirjoitus, joka muotoutui musiikiksi. Suomea ja englantia sekoittelevat sanoitukset ovat ilmiasultaan lähinnä toteavaa julistusta puhelaulumuodossa, ja silti niissä on outoa tarttumapintaa. Ollakseen näin hirviömäisesti myllertävä olio, End Cut on myös ihmeen melodinen ja jollakin tavalla saavutettava kokonaisuus.

Levyn kuuntelukokemus on henkisesti varsin raskas, vaikka sinällään kuunteleminen ei olekaan työlästä. Hankalan mutta vaikuttavan levyn erikoinen saavutus on olla samaan aikaan luotaantyöntävä ja kutsuva.