Forssalaistaustainen Emmi Hakala on ollut tekemässä biisejä poppareille Robinista alkaen, mutta suurin palo on selvästi omaan musiikkiin, jota on pudoteltu vuodesta 2021 alkaen viiden singlen verran. Ne kaikki sisältyvät tietysti tälle vähän yli puolituntiselle albumille, eli nykytyylin mukaan mennään.
Genre on se, jota voisi kutsua vaikka tunnepopiksi. Behm ei sitä todellakaan keksinyt, mutta hänen supersuosionsa myötä tälle on entistä enemmän kysyntää. Aika kömpelöllä taiteilijanimellä raskautettu La Haka ei tavoittele ilmeisimpiä striimihittejä, vaan ”diipimpää” näkökulmaa. Oikeastaan kyse on klassisesta laulaja-lauluntekijämusasta, jossa vain on hienovaraisia elektronisia mausteita ja tähän aikaan sopiva vereslihainen vokaaliestetiikka.
Muun muassa Kalle ”Kashwell” Mäkipellon kanssa työstetty albumi on sinänsä tyylitajuista suomipoppia, mutta huonoissa parisuhteissa vellomista jaksaa vain määränsä, eivätkä Otteita muistikirjasta -otsikon alle sijoitetut puhutut interluudit kokonaisuutta kevennä. Vapautuneimmillaan La Haka on laulaessaan lapsuudenkodille (Kotiin) tai vanhalle ystävälle (Sisko). Sitä isoa, karaokestandardiksi päätyvää biisiä ei näistä lauluista vielä löydy.