Opeth on aina ollut marginaaliyhtye, nykyisellään varmasti yksi maailman isoimmista sellaisista. Ja nyt siinä pisteessä, jossa on näyteltävä kaupallista itsemurhaa. Se nimittäin julkaisee – vasta nyt – ensimmäisen ruotsinkielisen levynsä.
Kuinka ollakaan, In Cauda Venenum tuntuu heti enemmän Opethilta itseltään kuin sen kolme edeltäjää. Syy on ja ei ole esityskielen valinnassa. Yhtäältä ruotsi ui Opethin musiikin seassa niin paljon luontevammin, toisaalta musiikista itsestään ei enää välity yliyrittäminen vaan puhdas rajatta säveltämisen vapaus. Jos yhtye uudella etsikkoajallaan Heritagesta (2011) Sorceressiin (2016) sortui pahimmillaan turhauttavan pikkuvanhaan näpertelyyn, nyt käsillä lienee jo oikea aikuisuus. Ja siihenhän mahtuu muutama mukava lapsuusmuistokin.
Jo lähdössä on niin komea draaman kaari, että sen kestäessä tulee väkisinkin miettineeksi progressiivisen musiikin olemusta.
Hjärtat vet vad handen gör noudattaa kappaleista ainoana selkeämpää ”Opeth-kaavaa”, eikä se oikeastaan entiseen malliin säkenöikään. Muissa biiseissä käänteitä ja vivahteita riittää, kokonaisuuden pysyessä silti jokseenkin kasassa. Syvin pohjavire on jopa melkoisen ruotsiprogemainen, enkä usko hetkeäkään etteikö Opeth olisi alusta saakka halunnut joskus päätyä osaksi tuota virtaa.
Jo lähdössä (Svekets prins) on niin komea draaman kaari, että sen kestäessä tulee väkisinkin miettineeksi progressiivisen musiikin olemusta. Todellinen käännekohta on kuitenkin Opethin eleettömintä laitaa edustava jäätävän kaunis slovari Minnets yta, jonka jälkeen levyllä onkin vain mieleenpainuvia kohtauksia. On perinteisempää sekoilua (Charlatan), monisyinen puoliballadi Ingen sanning är allas, agenttijazzia (Banemannen) ja eräänlainen ”uuden Opethin” kulminaatiopiste Kontinuerlig drift. Kun Allting tar slutin hautajaissaattue lopulta hiljenee, pajatso on melko tyhjä.
Ai niin! Jotta näyttävä kaupallinen itsemurha vesittyisi täydellisesti, levystä on tietysti myös englanninkielinen versio – joka kielikysymyksen takia jää vieläpä selväksi kakkoseksi. Kiinnostavaa nähdä kumpi lopulta myy enemmän. Itsehän soisin Opethin tekevän kaikki loputkin levynsä äidinkielellään.
