Suomessa ei ole pulaa shoegazing-revivalisteista. Tässä tasavahvassa joukossa Taikayö Camping erottuu edukseen, eikä ihme. Soittajien ansiolistoilta löytyy Cats Of Transnistrian, Love Sportin ja Kynsien kaltaisia yhtyeitä, ja kerrontavastuun kantaa poikkeuksellisen ilmeikäs ääni. Pintandfallista ja KO:MIsta tuttu Sanna Komi on omistautunut mutta huoleton vastavoima kolmen kitaran terhakalle virtapiirille.
Debytantti tuntee taustansa. Se sekoittelee monipuolisesti vaihtoehtoisen indielaidan nuhjua, dreampopin värikarttoja ja levyhyllyjen eteerisempiä kaikuja. Painotukset vaihtelevat kappaletasolla, mutta sulavat ongelmitta yhteen. Pirteä aurinko avaa pelin kutkuttavan epäsovinnaisilla laulumelodioillaan, ja päätösraita Kaikille punoo langat nasevaksi ajankuvaksi. Välissä yhtye viipyy sekä unikuvissa että voimalinjoilla. Saumat saavat olla ilman pakkelia.
Vivahteikkaat tunnelmat ja niitä sävyttävät filtterit eivät täysin peitä levyn projektimaisuutta. Tiiviissä mitassaan albumi tuntuu ensisijaisesti yhteisen rakkaudenaiheen yhdistämän kaverilauman spontaanilta ilottelulta. Toivottavasti matka kuitenkin jatkuu. Taikayö Campingilla on selvästi rahkeita hylätä puolivillainen indiekehys ja haastaa oletusarvoisimmat ratkaisunsa.
Aika näyttää, kipunoiko yössä leirinuotio vai taika.