Koko arvion tilan voisi täyttää bändeillä ja julkaisuilla, joilla tämä kokoonkasattu kvartetti on tehnyt nimeään tunnetuksi enemmän ja vähemmän amerikkalaisissa indie-piireissä. Voinemme kuitenkin luottaa Stephen Malkmusin (Pavement) tokaisuun, että Hard Quartet on bändi eikä pelkkä ”produktio” indiesankarien kesken. Niinpä koko nelikon harteille voi sälyttää sen taakan, että osa kappaleista on hartaasta yhteissoitosta huolimatta aika vaisua matskua. Tämä sillä varauksella, että kukin kuulija saa arvottaa oman makunsa mukaisesti kitaristin hallittua sointia, laulajien hartaita sanomisia tai tyylilajin vinksahtelevaa vaihtelua.
Kaikessa on eittämättä pointtinsa, olivatpa biisit ja tulkinnat tyylillisessä synkassaan yhtenäisiä eli eivät. Voimme luottaa siihen, että koko bändin alkuun saattaja, kitaristi Emmett Welch (CIA) löytää 15 biisin albumilta vaihtelevat sovitukset operoida punk/grunge-biiseistä herkimpiin näppäilyraitoihin. Hellästi helisevät popmelodiat ottavat heti alusta valtikan haltuun, mutta kitaravonkaukset jakavat toisesta biisistä alkaen kuulijoita rankemman punkin/grungen tai lepsumman bändirockin kasteihin. Joka tapauksessa albumi on kiinnostava siirtymävaiheen dokumentti matkalla garage/grunge-räminästä uuden aallon folkrockiin supergroup-voimalla.