Arvio: Ysäri-indietä vähemmän hienostuneesti – Sysimustan ironinen Raaka Hanu osuu liki häränsilmään

Arvio julkaistu Soundissa 4/2023.
Kirjoittanut: Jari Mäkelä.

Arvio

Raaka Hanu
Yrittää uudelleen
Äitin levy ja kasetti / Hillotehdas / Woimasointu

Miehisiä sielunliikkeitä muutamalla ep:llä ja yhdellä älpeellä (2021) rujosti peilannut oululainen voimapoptrio Raaka Hanu vaihtaa toisella pitkäsoitollaan isommalle vaihteelle ja osuu liki häränsilmään. Uuden albuminsa tyylilajiksi Raaikset ovat valinneet paikallisen Fernet Undergroundin tapaan 90-lukulaisen vaihtoehtorockin, mutta lähestyvät genreä vähemmän hienostuneesti kuin kollegansa. Kitaristi Ekin keppi rouhii tarttuvia riffejä murskaavalla otteella.

Raaka Hanun säröpop lainaa häpeilemättömästi Pixiesiltä, Weezeriltä – ”Pinkerton maailman paras levy on, sitä kuunnellessa mä olen onneton” – Nirvanalta ja Jonna Tervomaalta (Luurangot). Basisti Jannen tarkkanäköisesti kipuilevien sanoitusten mielenmaisema velloo Mana Manan ja Juustopäiden välimaastossa. Vaikka teksteistä löytyy sysimustan ironian pilkettä, Raaka Hanu ei leiki tai lyö huumoriksi.

Erityisen vaikuttavia ralleja ovat kenties hyväksikäytetyn lapsen mahdollinen valemuisto UFO-laulu, IRC-Galleria -kontaktin jälkeiseen euforiaan sijoittuva Aion uskaltaa, isän pojalleen perinnöksi jättämää traumaa tutkaileva Hei poika sekä albumin päätöskappale, nettipornolla itsensä tyydyttäjän henkilökuva Näyttöpäätteen valossa.

Lisää luettavaa