Iron Maidenin Adrian Smith vieraili hiljattain Forbesin haastateltavana. Artikkelissa käsitellään tulevaa Maiden-dokumenttielokuvaa Burning Ambition sekä vähäsen sitäkin, miten grungeaalto teki perinteisten metallibändien elämän vaikeaksi 1990-luvun alussa. Smith vertaa tilannetta 1970-luvun loppuun, kun punkbändit nousivat haastamaan vanhan koulukunnan rockyhtyeitä, eivätkä pelin säännöt olleet enää ennallaan.
Smith itse ei soittanut Maidenissa 1990-luvulla, kun grungevillitys oli kuumimmillaan, mutta hän piti tilannetta muuten silmällä.
”Etelä-Amerikassa ja Euroopassa bändi oli edelleen suosittu, mutta luulen, että Yhdysvalloissa oli vaikeampaa. Nirvana tuli kuvioihin, ja se muutti kaiken”, Smith sanoo ja jatkaa:
”Tilanne oli samanlainen kuin 1970-luvun lopussa, kun punk tuli kuvioihin. Olin silloin soittanut eri bändeissä ehkä viiden vuoden ajan, ja aloimme saavuttaa jonkinlaista menestystä. Sitä teki kovasti töitä ja yhtäkkiä bäng! Et saanutkaan enää keikkoja, ellei sinulla ollut piikikästä tukkaa ja jos et soittanut punkia. Silloin tuli ajateltua, että keitä nämä tyypit oikein ovat? He olivat olleet kuvioissa ehkä vuoden ajan ja he olivat ylpeitä siitä, etteivät osanneet soittaa. Ja silti kaikki ostivat heidän levyjään ja heidän keikkansa myytiin loppuun.”
Grungessa oli Smithin mukaan kysymys vähän samantyylisestä ”näkökulman muuttumisesta”, kun 1980-kuvun glam-spektaakkeleiden tilalle tuli maanläheisempi, karumpi lähestymistapa rockmusiikkiin. Ja niinhän tuota aikakautta on populaarikulttuurin historiankirjoituksessa ollut ennenkin tapana analysoida. Mitä tulevaan Maiden-dokkariin tulee, sen trailerin voi katsoa alempaa:
