THE BEES: Free The Bees

Rempseys ja iloluontoisuus pelastavat paljon. Myöskään mehukkaasti tirisevässä soundikeitoksessa ei ole moitteen sijaa. Britanniasta on pompannut viime aikoina esiin lukuisia kertaustyylien kimpussa hääriviä yhtyeitä, mutta 60-luvun obskuurien rocklevyjen soundien toisintamisessa ei niistä mikään vedä vertoja The Beesille.

Fiilikseltään raukean ensialbuminsa Paul Butler ja Aaron Fletcher (Sunshine Hit Me, 2002) äänittivät kaksin puutarhavajassa. Toisella kierroksella kaksikko on kerännyt ympärilleen runsaasti soivan kuusimiehisen yhtyeen ja vienyt heidät kuuluille Abbey Road -studioille. Tuloksena on muodoltaan todella hämmentävä levy – mikä tahansa Free The Bees -kiekon raidoista menisi läpi David Holmesin seuraavalle yliviileälle soundtrackilleen valitsemana arkistolöytönä.

Vaikka kyseessä on eittämättömän viihdyttävä levy, yhtyeen luonne ja motiivi jäävät mysteereiksi. Yhtään ainoastaan The Beesiltä kuulostavaa raitaa ei nimittäin mukaan ole mahtunut. Huimimpina aikakausihuijauksina toimivat hikistä tanssikoreografiaa kumppanikseen kutsuva soul-pöhköily Chicken Payback sekä rouheasti hammondilla laittava The Russian, joka svengaa kuin gumboa mahansa täyteen hotkinut Booker T. & The MG's.