Maria Hänninen on ollut artistina todella monessa mukana. Ensinnäkin hän on monipuolinen muusikko, joka hallitsee niin laulamisen, viulun, kitaran, basson, pianon kuin lyömäsoittimetkin. Toiseksi hän on julkaissut sooloartistina viisi omaa albumia vuosina 1986–2014. Kolmanneksi hänen yhteistyökumppaniensa lista herättää kunnioitusta: Hänninen on esiintynyt, kiertänyt tai levyttänyt esimerkiksi sellaisten musikanttien kanssa kuin Uriah Heepin Ken Hensley, Mountainin Corky Laing, Dave Lindholm, Pelle Miljoona, Hector, Erja Lyytinen, Michael Monroe & Hanoi Rocks, Tuomari Nurmio ja Liisa Akimof. Nykyään Hänninen operoi Mount Mary -yhtyeen riveissä.
Hänninen on myös näkyvästi mukana Soundissa 4/26. Timo Isoahon toimittamassa haastattelussa Hänninen kertaa vaiherikasta uraansa ja muistelee moninaisia yhteistyökuvioitaan. Alapuolelta voi lukea katkelman pidemmästä artikkelista, ja loppuosan voi tarkastaa sitten lehdestä. Mount Maryn puuhista voi lukea lisää vaikkapa Facebookista.
Entä millaista oli työskennellä Uriah Heep -legenda Ken Hensleyn kanssa?
– Aivan mahtavaa, kuten arvata saattaa. Tutustuin Keniin hyväntekeväisyyskonsertissa vuonna 2013. Soitin Tavastian-keikalla viulua ja Ken tykkäsi kuulemastaan. Myöhemmin esiinnyimme monta kertaa yhdessä. Vuonna 2015 esittelin hänelle erään biisiaihion ja Ken jeesasi muun muassa sanoitusten suhteen. Frozen-kappale julkaistiin vuonna 2020 nimellä Maria Hänninen & Jake’s Blues Band featuring Ken Hensley & Hannu Leidén.
Jos puhutaan suomalaisista kollegoista, olet tehnyt vuosien mittaan yhteistyötä käytännössä kaikkien esikuviesi kanssa. Pelle, Dave, Remu… ja lista jatkuu.
– Onhan se ihan uskomatonta. Ja ehkä vielä erikoisempaa on se, etten ole ikinä tunkenut väkisin – tai edes puoliväkisin – mukaan mihinkään, vaan minua on poikkeuksetta pyydetty. Voisiko tässä olla jotain sellaista mystiikkaa, että tietynlaisen sisäisen palon omaavat ihmiset törmäävät ennen pitkää toisiinsa? Näyttää joka tapauksessa selvältä, että kun tekee asioita palavalla innolla, se vie eteenpäin ja avaa monenlaisia ovia.
Miten yhteistyö Dave Lindholmin kanssa 1990-luvulla alkoi?
– Davelle järjestettiin yllätyssynttärijamit Tavastialla. Laulamiseni teki nähtävästi vaikutuksen ja päädyin muutaman mutkan kautta Dave, Lady & Canpaza Gypsys -kokoonpanoon. Jännitin ekoja treenejä älyttömästi, mutta kaikki meni ihan hyvin. Sen jälkeen tehtiin keikkoja ja studiolevy Hot. Kirjoitinkin sille albumille, ja tuntui melko surrealistiselta, että Dave Lindholmin levylle tuli minun sävelkynäni jälkiä.
– Lopulta tehtiin yhdessä monenlaisia projekteja ja lähdettiin 2000-luvun puolella Dave Lindholm in English -rundille. Silloin sulkeutui eräskin ympyrä, kun soitettiin aikoinaan mieleni räjäyttäneen Bluesoundsin biisejä.
On tavattu sanoa, ettei idoleitaan kannata tavata. Et taida olla samaa mieltä?
– En todellakaan. Pikemminkin päinvastoin – olen kokenut kaikkien kollegoiden kanssa hienoa hengenheimolaisuutta. Monista on tullut elinikäisiä läheisiä ystäviä.
Mikä on erikoisin projekti, jossa olet ollut mukana?
– Yksi omalaatuisimmista oli se, kun esiinnyin Pertti Salolaisen kanssa. Tehtiin joitakin keikkoja Stadin slangi ry:n tapahtumissa. Pertti soitti huuliharppua, minä viulua ja akustista. Toki myös laulettiin. Kerran treenattiin eduskunnan tiloissa ja siirryttiin sitten kahvilaan, joka oli täynnä tunnettuja poliitikkoja. Tuntui kuin olisin ollut vakoilijana jossain aivan eri maailmassa.
Onko jokin musatyyli, jota et suostuisi tekemään tai esittämään?
– Ei varsinaisesti – ehkä siis julkaisen jonakin päivänä hiphopia! Mutta yleisesti ajatellen sieluton ja tuoksuton musiikki ei ole koskaan kiinnostanut, enkä halua olla sellaisen kanssa missään tekemisissä.