Arvio: Gorillazin The Mountainia varjostaa suru – Mittavasta kokonaisuudesta jää höttöisen rap-chillailun maku

Vanhoilla faneilla levy sulanee ilman vatsanväänteitä, mutta uuden kuulijakunnan houkuttelussa se ei välttämättä onnistu.
Arvio julkaistu Soundissa 3/2026.
Kirjoittanut: Tomi Nordlund.

Arvio

Gorillaz
The Mountain
Kong

Virtuaalibändi Gorillazin yhdeksännen albumin tekoprosessia varjosti suru: pääkaksikko Damon Albarnin ja Jamie Hewlettin isät menehtyivät äänitysten aikana. Muun muassa Intiassa ja Lontoossa äänitetty, bändin oman levy-yhtiön kautta julkaistu The Mountain käsitteleekin kuolemaa, surua ja tuonpuoleista.

Levyn kappaleet pursuavat erilaisia äänikollaaseja, Intia-vaikutteita ja Gorillazin tuttua yläpilvissä leijailevaa elektronista poppia. Levollisen haikeassa The Empty Dream Machinessä tämä kaikki yhdistyy herkullisimmin.

Levyn vieraslista on melkoinen, ja yhdellä kappaleella voi olla viisikin fiittaajaa. Raidoilla kuullaan muun muassa Johnny Marria, Anoushka Sankaria ja Sparksia. Haudan takaa ääneen pääsevät esimerkiksi Dennis Hopper, Mark E. Smith, Bobby Womack ja Tony Allen, mikä kiteyttää osuvasti levyn tematiikan.

Seurakuntaa riittää, mikä voi osaltaan vaikuttaa siihen, ettei peräti 15 kappaleen kokonaisuus tunnu kirkastuvan useammallakaan yrittämällä. Sisällöstä jää höttöisen rap-chillailun tuntu, eikä parista hitikkäämmästä popvedosta olisi kaiken rönsyilyn keskellä haittaa.

Sarjiskoplan vanhoilla faneilla mittava levy sulanee ilman vatsanväänteitä. Uuden kuulijakunnan houkuttelussa The Mountain ei välttämättä onnistu.