BRAVECAPTAIN: All Watched Over By Machines Of Loving Grace

The Boo Radleysin Giant Steps oli yksi 90-luvun kunnianhimoisimpia levyjä, muutenkin kuin John Coltranelta lainatun nimensä puolesta. Hieman yli kymmenen vuotta sitten julkaistu teos oli yhtyeen lauluntekijän Martin Carrin voimannäyte – taianomainen paketti, joka häpeilemättömästä rönsyilevyydestään huolimatta muodosti eheän ja puhuttelevan kokonaisuuden. Yhtyeen hajottua vuonna 1999 Carr on julkaissut musiikkia Bravecaptain-nimikkeellä. Pienimuotoiset julkaisut eivät ole saaneet aikaan suuria aaltoja, mutta taiteellinen vapaus on ollut täydellinen.

Miehen, kitaran ja kannettavan tietokoneen yhdistelmä toimii parhaimmillaan hienosti, vaikka näköalattomuuden vaara on suuri. Kotona hyvinkin viehättävältä kuulostanut konesäksätys ei välttämättä välity kuulijalle, mutta helposti rakastettavia lauluja Carr osaa yhä suoltaa ja All Watched Over By Machines Of Loving Grace sisältää niitä tukun. Akustinen kitara on keskeisessä osassa, mutta ajoittain konetaustat puskevat läpi häiritsevän terävänä ja kylmänä, elektro ei aina istu perinteiseen popkappaleeseen. Viehättävän ilmavasti kulkeva nimikappale lainaa nimensä runosta, jonka tulevaisuuskuvassa luonto ja koneet elävät harmoniassa keskenään. Tätä levyä kuunnellessa niiden voisi kuvitella olevan välistä kunnon tukkanuottasilla.