Arvio: Överisti kaikkea kivaa yhtä aikaa – Samurai Pizza Cats tarjoilee sillisalaattinsa ylikierroksisella energialla ja saksalaisella huumorintajulla

Core-riffittelyn mekaaninen groove ja tiiviit breakdownit, läpeensä prosessoidut laulut, kerrasta puraisevat melodiat ja kuulaat popkertsit sekä retropeliefektit, trance ja eurodance plus nu-metal- ja emo-nostalgia lappavat korville yhtä aikaa.
Arvio julkaistu Soundissa 3/2026.
Kirjoittanut: Mape Ollila.

Arvio

Samurai Pizza Cats
Press Start
Century Media

Samurai Pizza Catsin toinen albumi vertautuu sisällöltään bändin nimeen: överisti kaikkea kivaa yhtä aikaa, eikä niin väliä, kuuluvatko osaset yhteen.

Debyytti You’re Hellcome (2023) oli selkeästi perustaja-kitaristi Daniel Hanißin emoyhtyeen Electric Callboyn levyjä rujompi ja sekavampi. Nykysoundi on jo hyvin lähellä verrokkia, kun metalcore-pohjalla soivat electronica ja myrkyllisen tarttuvat popkoukut.

Core-riffittelyn mekaaninen groove ja tiiviit breakdownit, läpeensä prosessoidut laulut, kerrasta puraisevat melodiat ja kuulaat popkertsit sekä retropeliefektit, trance ja eurodance plus nu-metal- ja emo-nostalgia lappavat korville yhtä aikaa. Annos tarjoillaan ylikierroksisella adhd-energialla ja saksalaisella huumorintajulla.

Puolituntisella lätyllä ei muuta olekaan kuin oitis jalan alle meneviä hittikertsejä, mutta se, miten itse kullekin maistuu täsmäkertosäkeiden ympärillä hyrränä kieppuva salmiakki-pekonijäätelö-sillisalaatti, on asia erikseen.

Hienosti yhtenäistyneestä visiosta huolimatta levyn paras veto on debyytin ainoan hitin Pizza Homiciden remiksaus.