Brittilauluntekijän parhaat nippuun kolmannen kerran – David Graylta toivoisi saavansa silti enemmän

David Gray
The Best Of David Gray
Iht

White Ladder -pitkäsoitollaan (1998) pankin toviksi räjäyttäneen brittilauluntekijä David Grayn vuoden 1993 A Century Ends -kiekolla käynnistynyt ura on kolmannen kerran pisteessä, jossa parhauksia on katsottu aiheelliseksi niputtaa. Katsotaanhan.

Jos tämä kokoelma jotakin osoittaa, niin sen, että Mr. Grayn tapauksessa tuotteen laatu ja saavutettu suksee todella kulkevat joskus käsi kädessä. Pienimuotoisuudellaan vangitseva Ladder-helmi This Year’s Love on julmetun hieno kappale, jollaista artistimme ei ole kyennyt tekemään sitä ennen tai sen koommin. Varsin tasalaatuista tämän miehen puurtaminen sen sijaan on ollut, ehkä liiankin.

Kokoelmansa kappaleiden muotokieltä leimaa Grayn ilmaisusta alati välittyvä rentouttava varmuus ja lämpö – näitä lauluja kuunnellessa kaikki mahdollinen maailmassa haittaa hetken ajan vähän vähemmän. Homman kimuranttius piilee siinä, että samalla sitä toivoisi jatkuvasti saavansa pikkuisen enemmän.

Muihin kattauksen kirkkaimpiin hetkiin lukeutuvat alun perin vuoden 2001 Lost Songs 95–98 -lätyllä julkaistu Flame Turns Blue, Life In Slow Motion -avausraita Alibi (2005) sekä aivan uusi viisu Smoke Without Fire.

Vaikka David Grayn uralle mahtuu kosolti utua, kutua ja raastinrautaa, jää nyt käsillä oleva läpileikkaus kaikesta huolimatta hieman, heh, harmaaksi.