Vuonna 1998 julkaistulla White Ladder -albumillaan miljoonia myynyt brittiläinen laulaja-lauluntekijä David Gray palaa Mutineersilla neljän vuoden levytystauolta. Tauko on tehnyt ilmeisen hyvää, joskaan ei ihmeitä. Mitään varsinaista irtiottoa miehen aiempaan tuotantoon nähden ei saatekirjeen ukaasista huolimatta tarjota, eikä albumin tuottajana toiminut elektroduo Lambin Andy Barlow ole laittanut raspikuningastamme dubsteppaamaan.
Sen sijaan film grain -sävyiseltä Mutineersilta löytyy joitakin vaateliaassa uneliaisuudessaan vangitsevia hetkiä. Mutinasta tuuliseen tuiverrukseen yltyvä As The Crow Flies ja Porcupine Tree -henkisellä kummitustalo-pianolla pelaava Gulls nousevat oikopäätä Grayn kirjoittamien laulujen parhaimmistoon. David Grayn valttina on hänen äänensä välityksellä kuulijan ihon alle kampeava haavoitetun miehen karisma. Mutineersilla se jaksaa kantaa yllättävän monta muodollisesti ja sisällöllisesti vajavaisempaakin kappaletta. Coldplayn Mylo Xylotolle kansitaiteessaan flirttaava levy on kokonaisuutena tyylikäs, joskin läpeensä raukeassa keskitempoisuudessaan jo hieman puuduttavakin kattaus sydämellä tehtyjä lauluja.
