DAVID GRAY: White Ladder

Arvio julkaistu Soundissa 08/2000.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
Kotonaan äänittämänsä White Ladderin alunperin omakustanteena julkaissut 30-vuotias David Gray on laulaja-lauluntekijänä kuin modernia teknologiaa ja koneita hyödyntävä 2000-luvun folk-artisti.

Arvio

DAVID GRAY
White Ladder
EastWest

Kotonaan äänittämänsä White Ladderin alunperin omakustanteena julkaissut 30-vuotias David Gray on laulaja-lauluntekijänä kuin modernia teknologiaa ja koneita hyödyntävä 2000-luvun folk-artisti. Jos Manchesterissä syntynyt ja punk rockisen menneisyyden omaava Gray olisi tehnyt White Ladderin 70-luvun alkupuolella, niin hänen työkalunaan olisi todennäköisesti ollut pelkkä akustinen kitara.
David Gray tulkitsee neljännen albuminsa niukoiksi sovitetut laulut poikkeuksellisen sydämeenkäyvästi. Grayn syvälle porautuva ja silti kuin särkymäisillään oleva ääni ottaa kiinni kuulijastaan ja pysähdyttää White Ladderin omaleimaisen tunnelmallisuuden äärelle. David Gray ei laula hilpeitä tai iloisia tarinoita. Viikonloppu Lontoossa on silkkaa Babylonia ja My Oh My muistuttaa siitä kun mikään ei tunnu miltään ja kuinka paljon rakkautta tarvitaan estämään sydäntä jäätymästä. This Years Love on moneen kertaan pettyneen miehen tuskainen vaatimus, että tämänvuotisen rakkauden olisi parasta kestää.
Vaikuttavan albuminsa finaaliksi David Gray versioi vanhan Soft Cell -hitin Say Hello Wave Goodbye. Marc Almondin ja David Ballin teknoballadi soi nyt akustisen kitaran, niinikään sähköttömän pystybasson ja urkujen myötäilemänä folkia ja Van Morrisonin Astral Weeksin jazzahtavuutta yhdistelevänä tulkintana. Yhdeksänminuuttiseen raitaan David Gray ymppää lisäksi pieniä sitaatteja Morrisonin Into The Mysticistä ja Madame Georgesta. 

Lisää luettavaa