Tuottaja Danger Mousen eli Brian Burtonin käyntikorttina toimi The Beatlesin ja Jay-Z:n musiikkien naittaminen toisiinsa. Sitä seurasi työrupeama, josta mies on varmasti itsekin ymmällään: Beck, Gorillaz ja aivan erityisenä helmenä Gnarls Barkley. Nyt Burton on lyöttäytynyt yhteen The Shins -yhtyeen riveissä pikkupsykedeelistä kitarapoppia veistelleen James Mercerin kanssa.
Tällaisessa lauluntekijän ja tuottajan kohtaamisessa ei nykyisessä musiikkikulttuurissa ole sinänsä mitään ainutlaatuista – vaikka he tulisivatkin näennäisesti eri maailmoista. Eikä Burtonin ja Mercerin tapauksessakaan ole tapahtunut törmäämistä, jonka ansiosta palikat olisivat muljahtaneet uuteen asentoon ja siten syntynyt jotain aivan uutta. Sen sijaan Broken Bells -nimellä kulkevassa keskinäisen kehun kerhossa on luotu musiikkia, joka muutaman vuoden kuluttua kuulostaa etäisen tutulta mutta jonka tekijää on vaikea muistaa.
Kahden ensimmäisen kappaleen ajan Mercerin lämmin ääni ja Burtonin rupsutukset miellyttävät kovasti, mutta sen jälkeen kaksikon yhteismateriaali toimii vain häivähdysten tasolla. The Ghost Insiden viimeinen minuutti yllättää sielukkuudellaan ja Mongrel Heartin ripeä lähtö herättää hetkeksi. Liian usein mitätön musiikki ei vastaa nimien nostamiin toiveisiin, vaikka levyä onkin työstetty pitkään.
