The Whon kotikaupunginosasta Shepherd’s Bushista nimensä ottanut lontoolaisbändi palaa jälkigrungeisen rockin haaskalle viidennellä albumillaan. Varhaisilla levyillään käsittämättömiin myyntilukuihin yltänyt yhtye päätti viime vuonna kahdeksan vuotta kestäneen aikalisän.
Bush katsoo tuottaja Bob Rockin avustamana eteenpäin vanhoin tutuin eväin. Alkuperäisistä jäsenistä Gavin Rossdale on yhä mieluummin lakoninen kuin intohimoinen laulusolisti ja rumpali Robin Goodridge lyö totutun tiukasti. Grungeinen formaatti palautuu selkäytimestä tieteellisellä tarkkuudella.
Bush ei ole koskaan ollut varsinaisesti tunteita herättävä yhtye. Tässä suhteessa mikään ei ole muuttunut. The Sea Of Memories on tyyppiesimerkki levystä, jolla kaikki toimii mutta juuri mikään ei liikuta. Biisien soidessa Gavin Rossdalen laulumelodiatkin tuntuvat puolustavan paikkaansa, mutta kappaleiden mentyä mieli on tyhjä.
Kun varsinainen The Sea Of Memories on kiusallisen ennalta arvattava, niin albumin deluxepainoksen toisella levyllä Bush ottaa hieman rennommin. Gavin Rossdalen biisien joukkoon kahdeksanraitaisella kylkiäisellä on päätynyt liveversio Stevie Nicksin Landslidesta.
The Sea Of Memoriesia kuunnellessa voi olla kiitollinen siitä, että Nirvana ei koskaan ehtinyt viidenteen levyynsä eikä kyennyt tekemään paluualbumia lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen.