CEE-LO GREEN: ”Cee-Lo Green And His Perfect Imperfections”

Arvio julkaistu Soundissa 05/2002.
Kirjoittanut: Asko Kauppinen.
Cee-lo Green pelaa aina omalla pakallaan.

Arvio

CEE-LO GREEN
"Cee-Lo Green And His Perfect Imperfections"
Arista

Cee-lo Green pelaa aina omalla pakallaan. Perfect Imperfections on ladattu ohuilla efekteillä, pilkuntarkoilla monotonisilla rumpuraidoilla, preset-soundeilla, satunnaisilla puhaltimilla – luurangoilla ja Cee-lo Greenillä, jonka ympärillä lp pyörii, Cee-lon navan – eikä herra Green räpäytä silmäänsä, ei kertaakaan – ja omalla tavallaan hän on poikkeuksellisen fantastinen.

Asenteen ja suuren sydämen lisäksi Cee-lolla on tyylejä päiväkausiksi, kuten on totuttu (Cee-lo on atlantalaisen Goodie Mob -kvartetin perustajia), ja kukin tottelee isäntäänsä pakottamatta, mikä tuo meidät Imperfectionsin toiseen hienouteen. Se on mukavuudenhaluinen ja egoistinen mutta myös pyyteetön ja helposti rakastettava – Cee-lon tasoiselta artistilta jokseenkin odotettu veto, mutta laskelmoiduksi sitä ei uskalla kutsua. Cee-lo lauloi 90-luvulla lähtemättömän vaikutuksen hip hop -yleisöön lukuisilla kameoillaan, joista monet ovat legendaarisia, mutta Imperfectionsilla vierailuja ei ole nimeksikään. Jopa Dungeons Family -kollega Andre 3000 (OutKast) pysyy vaiti. Tämä on Cee-lo-tunti.

Ja mikä parasta yksinäinen susi on ilmiselvästi viihtynyt labrassa – tuottanut jokaisen raidan murskaavasta Bad Mutha -avauksesta raivoisaan Live Right Now`hun kitaroineen – läkähdyttävästä Sugar Baby -klubiraidasta hypnoottisesti vellovaan Bass Head Jazziin, joka kummittelee monissa kuulokkeissa tänä kesänä. Cee-lon soolo-lp:tä on nimittäin odotettu Goodie Mobin klassisesta Soul Food (1995) -debyytistä lähtien, ja levy on vajaan kuukauden sisällä saanut vastaanoton, jota voisi luonnehtia liikuttavaksi.