CEE LO GREEN
Mielenkiintoinen tapaus tämä herra Green. Menetti isänsä kahden vuoden ikäisenä ja äidin aikuisuuden kynnyksellä. Eli vaikean lapsuuden ja hankalan nuoruuden, kunnes oikaisi kurssin The Goodie Mobin jäsenenä. Pyöräytti viime vuosikymmenen alkupuolikkaalla kaksi hienoa soololevyä ja lopulla toiset kaksi Danger Mousen laulavana kamuna. Ja nyt tuli tämä kolmas oma albumi, jolle antoi alkuvauhdit likipitäen Gnarls Barkleyn Crazyn veroinen single Fuck You.
Mielenkiintoinen ja vaikeasti määriteltävä tapaus. The Lady Killer ei edusta tavanomaista nykysoulia, vaan ei totisesti retroakaan, eikä hiphopia. Svengaa selväpiirteisesti, muttei etsi aidan matalimpia kohtia. Riuskaa soittoa, tymäkät soundit ja jänteviä biisejä. Luulisi kelpaavan avaramieliselle rockporukallekin. Laulussa erottuu hitunen Al Greeniä ja Ray Charlesia sekä ilahduttavan paljon sellaista, mitä ei ole muualla kuultu.
Haastatteluista ja sanoituksista päätellen terävä ja tiedostava kaveri, jolla on tarkka draaman vainu. Tragediaa ja komediaa sopivassa suhteessa. Aina ei tiedä, kumman puolella mennään, mutta olo paranee kummasti kuunnellessa. Ravitsevaa ruokaa sielulle, korville, aivoille ja kaikille liikkuville ruumiinosille.
PAULI KALLIO
HHHH