Mystisen hienoon ja erittäin informaatioköyhään pakettiin verhottu 12-tuumainen minialbumi säilyttää mysteerin myös kuuntelukokemuksena. Jankkaava avaruusrock koostuu luomusoundeilla möyhivän rumpu- ja bassopohjan päälle levittäytyvästä satunnaisesta laulusta ja syntetisaattoreista, jotka kuulostavat tekevän kunniaa Neuvostoliiton avaruusohjelmalle. Kulkevia riffejä, vinkeää ujellusta ja mystisiä tekstirivejä. Vaikeahan tällä kattauksella on huonoa musaa tehdä.
Kommunistinen vintagesoundi on virkistävä ja komea lauluääni paljastuu omalla nimelläänkin esiintyväksi Teemu Markkulaksi. Perinteisessä poprock-katsannossa Colonization 337:n sävellykset eivät päätä huimaa, mutta jumituksesta löytyy tarpeeksi koukkuja ja omalaatuinen äänimaailma kutsuu kiertoradalle venäläisen avaruuskoiran intergalaktiseen koirankoppiin.