60-luvun autotallipsykedeliasta löytyy paljon vimmaista intoilua uudenlaisten kaikulaitteiden, fuzz-särinän ja äänekkään meuhkaamisen äärellä. Comets On Fire on sisäistänyt kyseisen ajattelumallin täydellisesti. Rummut kolaavat jatkuvaa filliä, kitarat ulvovat kaikenlaisten vörpöttimien läpi ja kaikki soittavat vapautuneesti ja mahdollisimman paljon koko ajan. Holtiton sooloilu väistyy onneksi välillä selkeämmän riffittelyn tieltä, ja levyltä löytyy erittäin monenlaista tunnelmaa pianovetoisesta progeballadeerauksesta huumeiseen riffijyystöön saakka. Parhaimmillaan Avatar on niinä hetkinä, jolloin homma on jotakuinkin kontrollissa.
Ainoa alle kuusiminuuttinen kappale Holy Teeth kellottuu kolmeminuuttiseksi ja on juuri sellainen kosminen psykepunkpyörre, johon haluaa hypätä pää edellä. Nerokkuutta edustaa myös miltei yhdeksän minuuttia kestävä instrumentaali Sour Smoke, jossa hieno sovitustoiminta saa yhden junnaavan riffin varassa pyörivän kappaleen tuntumaan aivan liian lyhyeltä. Oikeastaan aina silloin, kun yhtye muistaa valjastaa kykynsä melodian tai riffin varioimiseen, on Avatar yhtä juhlaa. Osiot, joissa päällekkäinen sooloilu kallistuu kaikuvaksi kaaokseksi, alkavat puuduttaa jo toisessa kappaleessa.
Psykedeelinen rokkaus voi näköjään hyvin vuonna 2006.