CORINNE BAILEY RAE: Corinne Bailey Rae

Arvio julkaistu Soundissa 03/2006.
Kirjoittanut: Pauli Kallio.
Brittiläiset musiikin ammattilaiset ovat intoutuneet kuvailemaan Corinne Bailey Raen laulutapaa Billie Holidayn ja Macy Grayn yhdistelmäksi. Mää-ritelmä johtaa kutakuinkin oikeille jäljille, mutta osuvampaa on yksinkertaisesti puhua Leedsin Erykah Badusta. Esimerkiksi viehättävästi viipyilevä Enchantment -sävelmä voisi olla peräisin Austinin seireenin ensimmäisen albumin sessioista. Eivätkä baduismit jää siihen.

Arvio

CORINNE BAILEY RAE
Corinne Bailey Rae
EMI

Brittiläiset musiikin ammattilaiset ovat intoutuneet kuvailemaan Corinne Bailey Raen laulutapaa Billie Holidayn ja Macy Grayn yhdistelmäksi. Mää-ritelmä johtaa kutakuinkin oikeille jäljille, mutta osuvampaa on yksinkertaisesti puhua Leedsin Erykah Badusta. Esimerkiksi viehättävästi viipyilevä Enchantment -sävelmä voisi olla peräisin Austinin seireenin ensimmäisen albumin sessioista. Eivätkä baduismit jää siihen.

Toki erojakin ilmenee. Raen soulpop on kevyttä niin hyvässä kuin pahassakin, mutta enimmäkseen hyvässä. Se ei juuri flirttaile hip hopin kanssa, vaan lähentelee varovaisesti folkia.

Kun Badu luo mielikuvan kohtalokkaasta ja asiastaan varmasta diivasta, Rae vaikuttaa huolettomalta tyttöseltä, joka näppäilee kitaraansa jalavien juurella. Laulelmat syntyvät kuin puolivahingossa, kun värikkäät perhoset tanssahtelevat neidon ympärillä. Sanoitukset saattavat käsitellä sydänsuruja tai tunnekuohujen aiheuttamaa unettomuutta, mutta haikeus haihtuu hetkessä. Kohta taas aurinko paistaa ja kesämekossa tarkenee.

Cornne Bailey Rae ei kerää pistettäkään omaperäisyydellä ja jää väistämättä kakkoseksi vertailussa esikuviensa kanssa. Onnekseen hän on selvästi tavallista parempi kakkonen. Ainoastaan jääräpäinen tosikko tai tyhmyri yrittää vastustaa Put Your Records On -hitin kesäistä charmia ja kutsuvaa melodiaa. Moista viattomuuden tuntua tapaa tuskin koskaan teollisessa r&b:ssä, joka jyllää listoilla Atlantin molemmilla puolilla. Muutkin singleraidat erottuvat edukseen, kun taas varsinaiset hutilyönnit jäävät yhteen: ylenpalttisessa onnessa lilluva Butterfly maistuu liian imelältä varsinkin, kun sitä edeltävä I’d Like To osoittaa, että runotytöltä käy myös kohtalaisen tuhti funk.

Corinne Bailey Raen ensialbumi on lopulta varsin onnistunut 45-minuuttinen. Sitä kuuntelee mielellään kerran jos toisenkin, ellei vaadi debytantilta liikoja. Levy jättää kaikki mahdollisuudet avoimiksi. Rae saattaa jäädä pikkusieväksi viihdyttäjäksi tai jalostua vaikka kuinka varteenotettavaksi musiikintekijäksi, jos hän pelaa korttinsa viisaasti eikä harhaudu huonoon seuraan.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa